Sisustusputiikki sulki ovensa reilu vuosi sitten, joten ajatus puisesta nojatuolista häipyi aivonystyröiden perukuille. Kunnes satuin selaamaan satunnaisesti postilaatikkoon rakentamiseen liittyvää lehtistä ja mikäs kumma se siellä loisti tarjouksessa. Ei kun äkkiä tilaamaan nettikaupasta tuoli, paniikissa ehdin jo pelätä että nää viedään käsistä ja heti.
Mitään hälytyskelloja ei päässä soinut, kun hain tuolin ja odotin saavani painavan sekä hankalasti kuljetettavan paketin matkaani. Eikä mitään, paketti meni helposti kainaloon ja sujahti sutjakkaasti auton takakonttiin. Olin varautunut raivaamaan "pakustamme" takaosastoa otsa hiessä tilaa.
Kotona se kauneus sitten paljastui.. Avattuani pakkauksen tuoli levisi puisina palasina ja pieninä pätkinä naruja keskellä olohuoneen lattiaa.
Juuri kun ajattelin olevani voiton puolella kokoamisessa, niin nostin tuolin pystyyn. Hatutuskäyrä oli kieltämättä erittäin korkealla, kun näky oli tällainen.
Muutama kirosana pääsi ilmoille ja taas alusta. Hieman oli Ikean huonekalujen kasauksia ikävä ja sitä avainta. Kolmen tunnin taiston jälkeen, otin aikalisän taistelussa saada tuoli istuttavaan kuntoon.
Tauko teki terää ja aivot olivat sen verran auenneet solmusta, että kokoaminen onnistui vain enää kahden purkaamisen jälkeen. Uskaltauduin istumaan ja tuoli kesti istumisen, yes!
