Paras näistä tuunausjutuista oli eräässä aussi-sarjassa. Tyypit remontoi viisi taloa ja heillä oli erilaisia haastetehtäviä, joiden parissa tuskailivat viikoittain. Käytössä oli mieletön varasto maaleja sekä tavaroita. Harakkana kuola valuen tuijotin tv:tä, kun toiset sinkoilevat varastossa hakien erityylisuuntien sisustuselementtejä ja sekoittaen itse maaleja. Kuinka siistiä! Hyvä kun en lekaa käynyt ostamassa ja pistänyt kylppäriä uusiksi, innoistuksissani. Sen verran inspiroivaa oli aussi-remppaajien touhut. Hei katsos kulta, näin nopeesti nää laatat irtosivat ja vesieristekin vedetty seinille jo melkein kokonaan.
Todella vaarallista, erittäin vaarallista. Joka tapauksessa, eräässä jaksossa remppaajat tekivät valaisimia. Siitä lähtien olen himoinnut tehdä/suunnitella valaisimen. Tekemisen suuntasin kyllä tälläkin kertaa tuolle perheen miespuoliselle edustajalle ja hoidin sormiani sotkematta suunnittelun.
Muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini, sain ystävältäni tuparilahjaksi majakkalyhdyn. Teemana oli tupareissa saaristolaisuus, homma oli vedetty suunnitteluvaiheessa niin överiksi että päädyimme vain pukeutumaan raidallisiin paitoihin. Kukaan oikeasti halunnut niitä purjehduskenkiä ostaa saati sitten liikkua Helsingin yössä pelastusliivit päällä. Hell no!
Lyhty on seurannut mukanani muihinkin koteihin saaristolaiselämän jälkeen ja viime viikonloppuna lyhty sai vihdoin sähköt. Nyt se toimii valaisevana majakkana, muistuttaen niistä saarista joissa lapsuudessani vierailin ja tuoden mieleen saaristolaisajat.
