Mieleni täyttää teini-iän lihavastaisuus ja aika jolloin ryhdyin kasvissyöjäksi. Tuohon ikään kuului kapinoida kaikkea vastaan ja olla enemmän tai vähemmän anarkisti. Kukaan aikuinen ei tajunnut mistään mitään. Miten ympäristö kärsii lihantuotannosta tai miten kukaan voi syödä mitään millä on kasvot. Kapinoidessani kaikkea vastaan, jaloissani oli Adidaksen Superstarit ja juoda kulutin monikansallisen yrityksen virvoitusjuomia. Jälkeenpäin ajateltuna olin enemmän huvittava taitheilija, jolla oli kovia kasvukipuja aikuisuuden kynnyksellä. Onneksi näitä aikoja voi muistella hymy huulilla.
Koulussa liharuoka oli kamalaa, joten tästäkin syystä kasvissyönti houkutteli kokeilemaan. Kotona kun muut perheenjäsenet söivät pihviä, söin vastahakoisesti kasviksia. Juhannuksena grillailin soijamakkaraa, kun muut herkuttelivat kabanosseilla. Makkara oli kamalinta mössöä mitä tiesin ja soijamakkara tuohon aikaan ihan luokattoman pahaa. Jauhoista mössöä, joka tippui nuotioon eikä pysynyt tikussa kuin pienen hetken kasassa. Kasvissyöntini alkoi ottaa päähän, rankasti. Raakaruoka ja herkulliset soijavalmisteet olivat tuolloin ihan lapsen kengissä. Luontaistuotekaupat olivat outoja paikkoja, joista sai pääosin ukonhattu-uutteita ja makasiineilla käydessään tunsi olonsa lähinnä alieniksi. Silloin makasiineilla oli luontaistuotekauppa, olisiko ollut jopa ensimmäinen Ruohojuuri..?
Viimeinen niitti kasvissyöntiin tuli lukioaikaisen ystäväni suusta. Mouhosin Alppipuistossa siitä miten, joku ystäväni voi syödä makkaraa tai lihaa ylipäätään. Tästä tuohtuneena ystäväni kysyi miten voin käyttää nahkakenkiä? Tai pestä käteni saippualla, jossa on lipeää? Tunsin periaatteeni lihasta luopumisesta ja kettutyttöilystä tyhmäksi, ja naurettavaksi pelleilyksi. Mieleeni tuli jopa Ekomies. Joka heilui jossain nuortenohjelmassa, olisikohan ohjelma ollut Jyrki, huutaen että maailma pelastuu... Nolotti niin kovin periaatteellisuuteni, että toivon vajoavani nurmikon alle häpeämään.
Tänä päivänä syön kohtuudella lihaa. Ruohonjuuret ja isommat marketit tarjoavat monipuolisia vaihtoehtoja lihalle, joista voi inspiroitua tekemään maittavaa kasvisruokaa. Tofua löytyy monta eri makua, on savustettua ja marinoitua, soijanugetteja yms. Ruokaohjelmia ruoanvalmistamiseen liittyen löytyy myös joka lähtöön. Jokainen kanava televisiosta tarjoilee ruuanlaitto-ohjelmia mm. mestarikokkeja, kokkaa kanssani, kokkaa Hanssin kanssa tai mitä tänään syödään, mitä huomenna syödään jne. Välillä on vain saatava lihaa, pihviä ja mieluiten mediumina, koska tekee mieli. Jos kaikki lihattomat päivät laskisin yhteen, niitä tulisi varmasti muutama kuukausi vuodessa, joten voin hyvällä omalla tunnolla olla viettämättä lihatonta kuukautta. Lihaton kuukausi onkin hieno haaste, niille jotka lukeutuvat lihan suurkuluttajiin.
Edessäni on paketti porsaan lapaa auki pöydälläni. Teini-iän kasvissyöjä ja sisäinen kettutyttö nostaa vielä vähän päätään sisälläni. Tekee mieli mennä lähimmälle sikatilalle ja pyytää anteeksi porsailta, anteeksi että teidän pitää päätyä minunlaisten lihasta pitävien pöytiin nyhtöpossuiksi. Nämä ajatukset haihtuvat kuitenkin pian, sillä keittiössä on huumaava tuoksu. Mausteseos, jossa on neilikoita ja lajitelma pippureita. Tämä seos päätyy possun pintaan ja myöhemmin tänään nautin lihaisasta ruoasta perheeni kanssa. Välillä on hyvä ottaa aikaa lihalla herkutteluun, kun sisäinen sisustaja lataa akkuja ja suunnittelee seuraavaa projektia.
