Sunnuntait haluaisin aina pitää kiireettöminä, ainakin ne aamut.. Aamiasta perheen kesken ja nauttien. Herkkuja pekonista pannareihin. Tällaisia sunnuntaibrunsseja tulee kyllä harrastettua aika vähän nykyään, mutta kerran kuussakin on parempi kuin ei ollenkaan.
Aiheesta innostuin kirjottamaan erään henkireikäni innostamana. Tulipa ostettua viimeisin Me Muijat -lehti ja aaah, sisustusosiossa pastellisävyjä. Noniin, on ne nyt trendikkäitäkin, mutta tuo mintunvihreä on kutkuttanut sisustussilmää pitkään. Puhumattakaan siitä täydellisestä turkoosin sävystä, jota edusti ihastuttavan yli-ihana hyllykkö Primaveralta. Ehdoton must-have meidän kotiin!!
Sitten kaikkien kuppien ja purnukoiden muoto, tällä ihastuttavalla aukeamalla. Sulan tähän paikkaan. Ihan kuin kaikki tavarat huutaisivat, että mene etsimään meidät kauppojen hyllyiltä kotiisi. Hus,hus, mene jo ja jätä se lehti siihen. Raivaa tilaa NYT jo kaappiin, ennen kuin kiljuen innosta olet hamuamassa kaappeihin lisää kipposia ja kupposia.
Läppäri lennähti auki ja marssin virtuaalisesti H&M HOME -nettikaupan maailmaan. Lainaan hieman tekstiä kyseessä olevasta lehdestä, joka sai minut avaamaan koneen kärppänä. "Croissantit asetaan tarjolle puuvillakoreihin." Tottakai, mihin muuallekaan. Näitä kyseisiä koreja pyörittelin viimeksi räntäsateelta pakoon H&M Home -myymälään rynnänneenä tammikuussa. Jätin ne kuitenkin rauhaan hyllyyn, koska ajattelin niiden vievän turhaa tilaa. Miten tekstiilikori voi muka viedä liikaa tilaa..?
Tilauksessa ovat nämä ihanaiset asiat ja samalla innostuin uusimaan keittiön pöytään uuden kernin. Ihan huippu juttu tuo vähän kasarilta vaikuttava kerniasia, jos perheessä sattuu olemaan itsenäisesti syömistä harjoitteleva taapero. Jossakin näin mustan kernin, jossa oli valkoisia pilkkuja ja kappas mieleen juolahti kattausidea sunnuntaibrunssille. Vielä huomiseksi tämä mielessä oleva kattaus ei ehdi, sillä puuvillakoreja joudun odottelemaan vielä ensi viikon. Niin, ja täytyyhän se uusi kerni käydä ostamassa, toivon vain ettei sitä kerniä joudu Kärkkäisiltä asti hakemaan.. Etolaan käy tie ensi viikolla, peukut pystyyn että pilkullista kerniä löytyy pk-alueelta.
Kaikilla on niitä päiviä, kun asiat vain yksinkertaisesti menee vähän päin honkia. Viittaan nyt siihen yhteen tiettyyn ohjelmaan, jossa talo rakentuu päivässä ja sattumoisin piharakennuksesta löytyy kaikki tarpeet vaikka Hummerin tekemiseen. Tämä päivä ei ole ihan mennyt niinkuin siinä ohjelmassa... Kaikki tietää varmasti sanomattakin mikä se ohjelma on ja sen rasittavan hokeman.
Lähetäänpä liikkeelle siitä, aamu oli todella bueno. Kunnes sitten lähti ratas pyörimään ja kovaa. Erään puhelinkeskustelun päätteeksi, huomaan istuvani sohvalla ja kiroamassa mielessäni bussilakkoa. Ääneen ei viitsi enää kirota, pieni papukaija ottaa herkästi omakseen uusia sanoja.. Tätä päivää olin odottanut ja järjestänyt asioita, päästäkseni euforiaan hierojan käsittelyssä.
Auto on isännällä töissä ja laina-autoa ei ole tiedossa. B-kortti ollut hallussa vasta n. puolisen vuotta ja olen koen olevani riippuvainen tuosta nelipyöräisestä bensasyöpöstä. Kaunis kesäinen päivä antoi kuitenkin toivoa. Pääsen hierojalle, pääsen, pääsen.. Periks en anna! Tilkka pohjalaisuutta päätynyt varmaan äidinmaidon kautta sitten minuunkin, notta perkele..
Lähdin kaivamaan pyörää varastosta. Tähän väliin tiedoksi, en ole lähes pariin vuoteen ajanut pyörällä. Tämänpäiväisissä pyörätalkoissa tietty oli rakas tyttäreni kovasti läsnä. Tuoden mukanaan hieman extremeä pyörän varastosta ulosottamiseen. Pyörä piti näet saada pois varastosta ja tietty pinnat kiinnostivat pientä kiipelyhullua lasta erittäin paljon. Sain raahattua pyörän, lapsi kainalossa, ulos ja pyörittelin päätäni. Periksiantamattomuudella ei näy rajoja. Edessä on portaat. Siihen jäi pyörä.
Eikun soittamaan naapurin ovikelloa. Huomenta, tarvitsisin paria kättä avuksi. Vielä en ole pystynyt muuntautumaan barbababaksi, kuinka hienoa se olisi? Naapuri toki tuli auttamaan, miespuolisena luuli että tarvitsin apua renkaiden täytössä. Taas yksi asia, mikä ei käynyt pienessä mielessäkään. Kumit on tyhjät..
Naapurin setä siinä sitten hakemaan pumppua. Aijai, tässä on nämä autonventtiilikumit.. Kuulosti ihan siansaksalta korviini. Eli ilmaa ei mene kuin oikeanlaisella pumpulla.
Sitten sisään etsimään pumppua. Kun yhden vuoden sisällä muuttaa useamman kerran, ei pysty kovin selkeästi muistamaan missä se pumppu on. Menen ulos, jälleen tyttö kainalossa, ja joudun kertomaan naapurin sedälle ettei se sopiva pumppu löydy. Setä toteaakin että tiedätkö, tässä on sisäkumit rikki. Tässä vaiheessa teki mieli kirota ja kovaa. Ilmoille pääsikin hiljainen voi perse.
Naapurin setää naurattaa, naama on kummassa virneessä ja silmät nauraa. Repesin toki itsekin, pienellä viiveellä.
Noh, milläkö sitten pääsin hierojalle..? Naapurin tädin pyörällä! Vanha Nopsa, jolla pääsi todella lujaa ajoissa perille. Naapurin täti totesi lähtiessäni, että etuvanne pitää kummaa ääntä. Kauhiskenaariot lävähtivät kasvoille, tottakai, alamäessä etupyörä lähtee omille teilleen.. Mutta ei lähteny, natisi ja nitisi, kiinni pysyi.
Nauru repesi hierojalla sitten niin, että hyvä kun hieroa naikkonen pystyi. Vedet silmissä hekotettiin ja miten hyvältä tuntuu nauraa, kun päivä ei ole ihan mennyt niinkuin... siellä.
Toinen äitienpäivä ja edelleen onnesta sekaisin. Keväiset päivät ovat kuluneet hiekkalaatikon reunalla nautiskellen auringosta ja tytön hiekkaleikkejä seuraillen. Pieni ihminen, joka niin onnesta soikeana valuttaa hiekkaa sormiensa väleistä, maistelee ja kaataa päällensä hiekkaa on suloinen näky. Liki puolitoista vuotias hiekkasuihkuja ottava iloinen tyttö, joka muistuttaa olemuksellaan päivittäin, miten tärkeää on pysähtyä nauttimaan pienistä onnen ja ilon hetkistä.
Rakkautta omaan lapseen ei voi mitata tai pukea sanoiksi. Se tunne, kun katsoo pientä ihmettä ensimmäisen kerran sylissään tuntuu taianomaiselta. On vaikea uskoa, että on kantanut sisällään uutta elämää ja miltä tuo pieni nyytti näyttääkään. Täydelliseltä tietysti vanhemmilleen, kaikkine sormineen, pienine varpaineen ja ilmeineen.
Ihanaa äitienpäivää kaikille lastaan rakastaville äideille, olette tärkeitä pienille ja vähän isommillekin ihmisille.
Ps. Näillä eväillä saa vähän boostia äitienpäivään, kylmää kahvia kermavaahdolla sekä herkullista cookieta.
