Ruletti lähti rullaamaan..

Kaikilla on niitä päiviä, kun asiat vain yksinkertaisesti menee vähän päin honkia. Viittaan nyt siihen yhteen tiettyyn ohjelmaan, jossa talo rakentuu päivässä ja sattumoisin piharakennuksesta löytyy kaikki tarpeet vaikka Hummerin tekemiseen. Tämä päivä ei ole ihan mennyt niinkuin siinä ohjelmassa... Kaikki tietää varmasti sanomattakin mikä se ohjelma on ja sen rasittavan hokeman.

Lähetäänpä liikkeelle siitä, aamu oli todella bueno. Kunnes sitten lähti ratas pyörimään ja kovaa. Erään puhelinkeskustelun päätteeksi, huomaan istuvani sohvalla ja kiroamassa mielessäni bussilakkoa. Ääneen ei viitsi enää kirota, pieni papukaija ottaa herkästi omakseen uusia sanoja.. Tätä päivää olin odottanut ja järjestänyt asioita, päästäkseni euforiaan hierojan käsittelyssä.

Auto on isännällä töissä ja laina-autoa ei ole tiedossa. B-kortti ollut hallussa vasta n. puolisen vuotta ja olen koen olevani riippuvainen tuosta nelipyöräisestä bensasyöpöstä. Kaunis kesäinen päivä antoi kuitenkin toivoa. Pääsen hierojalle, pääsen, pääsen.. Periks en anna! Tilkka pohjalaisuutta päätynyt varmaan äidinmaidon kautta sitten minuunkin, notta perkele..

Lähdin kaivamaan pyörää varastosta. Tähän väliin tiedoksi, en ole lähes pariin vuoteen ajanut pyörällä. Tämänpäiväisissä pyörätalkoissa tietty oli rakas tyttäreni kovasti läsnä. Tuoden mukanaan hieman extremeä pyörän varastosta ulosottamiseen. Pyörä piti näet saada pois varastosta ja tietty pinnat kiinnostivat pientä kiipelyhullua lasta erittäin paljon. Sain raahattua pyörän, lapsi kainalossa, ulos ja pyörittelin päätäni. Periksiantamattomuudella ei näy rajoja. Edessä on portaat. Siihen jäi pyörä.

Eikun soittamaan naapurin ovikelloa. Huomenta, tarvitsisin paria kättä avuksi. Vielä en ole pystynyt muuntautumaan barbababaksi, kuinka hienoa se olisi? Naapuri toki tuli auttamaan, miespuolisena luuli että tarvitsin apua renkaiden täytössä. Taas yksi asia, mikä ei käynyt pienessä mielessäkään. Kumit on tyhjät..

Naapurin setä siinä sitten hakemaan pumppua. Aijai, tässä on nämä autonventtiilikumit.. Kuulosti ihan siansaksalta korviini. Eli ilmaa ei mene kuin oikeanlaisella pumpulla.

Sitten sisään etsimään pumppua. Kun yhden vuoden sisällä muuttaa useamman kerran, ei pysty kovin selkeästi muistamaan missä se pumppu on. Menen ulos, jälleen tyttö kainalossa, ja joudun kertomaan naapurin sedälle ettei se sopiva pumppu löydy. Setä toteaakin että tiedätkö, tässä on sisäkumit rikki. Tässä vaiheessa teki mieli kirota ja kovaa. Ilmoille pääsikin hiljainen voi perse.
Naapurin setää naurattaa, naama on kummassa virneessä ja silmät nauraa. Repesin toki itsekin, pienellä viiveellä.

Noh, milläkö sitten pääsin hierojalle..? Naapurin tädin pyörällä! Vanha Nopsa, jolla pääsi todella lujaa ajoissa perille. Naapurin täti totesi lähtiessäni, että etuvanne pitää kummaa ääntä. Kauhiskenaariot lävähtivät kasvoille, tottakai, alamäessä etupyörä lähtee omille teilleen.. Mutta ei lähteny, natisi ja nitisi, kiinni pysyi.

Nauru repesi hierojalla sitten niin, että hyvä kun hieroa naikkonen pystyi. Vedet silmissä hekotettiin ja miten hyvältä tuntuu nauraa, kun päivä ei ole ihan mennyt niinkuin... siellä.