Olohuoneen kaipaama piriste

Sisustusvimmoissani olen pyörittänyt viimeisen vuoden aikana useita kertoja verhoja eri huoneiden välillä, löytämättä hyvää comboa. Tuhlannut kiitettävästi euroja myös kankaisiin, jotka kerta toisensa jälkeen ovat osoittautuneet omaa värisilmää järkyttäviksi yhdistelmiksi. Tietäen, että kangaskauppojen loisteputkivalot ovat hyvin kaukana todellisuudesta, miltä kangas näyttää esim. päivänvalossa, puhumattakaan iltahämärässä. Täydellistä valoa tai kangasta tuskin on olemassakaan, mutta yritystä ainakin on saavuttaakseni harmonia ettei tarvitsisi jatkuvasti vaihdella. 

Löytyi mielettömät verhot, vihdoinkin, jotka väriltään olivat tietty valkoisista valkoisimmat. Netissä selailtuani H&M Homen sivuilta muutamia ihania verhoja, päädyin raahaamaan itseni ja rattaissa riehaantuvan tyttäreni Helsingin keskustaan hankkimaan nämä kyseiset verhot. Pettymys oli käsin kosketeltavaa, kun luonnonvalkeaksi läppärin näytöltä kuviteltu verhokangas oli paperin valkoinen. Siitä sitten metsästämään värijauhetta ja värjäämään  verhot. Nitorilta löytyi myyrän harmaa sävy, aika hirvittävä nimi värillä sinänsä, josta kuvittelin saavani utuisen harmaat verhot. Lopputuloksena oli aavistuksen lilaan siftaava harmaa, myyriä kun juurikaan ole nähnyt niin vaikea sanoa onko ne verhot nyt myyrän harmaat vai ei. 

Siinä sitä sitten ihmettelin mielessäni, että kuinka en ole aiemmin tajunnut yhdistää harmaata ja beigeä violetin eri sävyjen kanssa. Alan ymmärtää ystäväni mieltymystä kyseiseen väriin ja onhan se hiipinyt tyttären huoneeseenkin. Kyllä toimii pienen prinsessan huoneessa hempeän vaaleanpunaisen sekä tietty pinkin kanssa.

Ollessani ystäväni tyttären syntymäpäivillä, eräs kaveri mainitsi jostakin servettitekniikasta, millä voi päällystää vaikka kukkaruukkuja. Decoupage -tekniikan olin unohtanut täysin sitten ala-asteen kuvataidekerhojen. Tarkoitan tällä tekniikalla paperin liimaamista sekä silppuamista, jonka jälkeen niistä palasista liimataan tietyllä massalla esim. kuvioita halutuille pinnoille.

Liloja servettejä oli kerääntynyt melkoinen pino laatikkoon ja sopivan sateisena päivänä päätin johdattaa pikku apulaiseni askartelun pariin. Uuden pinnan sai mm. pienet kukkaruukut, jotka olivat aiemmin väritykseltään oranssit, lampun varjostin ja myös tyttäreni hiukset sekä vaatteet. Erikeeperin ja veden sekoitusta piti pienen tietty jossain vaiheessa myös maistaa. Alkuun veteli tyttönen niin reippaasti liimamassaa ruukuille, että ehdin jo sekunnin sadasosan luulla etten itse pääse sotkemaan lainkaan.