Olimme illalistamassa anoppilassa ja vietimme rauhassa iltaa pihalla. Allekirjoittanut oli hammaslääkärikäynnin jäljiltä niin pumpattu dopingia täyteen, että suosiolla tämän kerran istuin vain aloillani. Antaen muiden hoitaa kattaamiset ja apukokkina oleilut. Siinä sitten istuskelin katoksessa pihalla ja silmäni osuivat vanhaan puhelinpöytää muistuttaneeseen huonekaluun. Oli hieraistava silmiäni, lojuuko tuo täällä säiden armoilla? Kosteassa? Saako nämä lääkkeet pääni niin sekaisin, että hallusinoin hylätyn huonekalun silmieni eteen? Ei, totta se oli. Siinä lepäsi täydellisen värinen ja näköinen kapine kotiin, juuri sellainen mitä olen etsinyt.
Varovasti kysyin mitä tasovanhus tekee katoksessa? Onko se menossa kirpparille tms.? Vastaukseksi sain, että pyörii talvet kellarissa ja kesät ulkona. Kukaan ei huolinut kirpparilla sitä. Mitä!?!? Joku ukko oli tingannut siitä vielä, kun on koivuviilua. Olkoot vaikka kissanpierua, mutta arvostan vanhoja huonekaluja. Tämä taso ei ole vielä antiikki-iässä, mutta on 60-luvulta ja petsattu ruskeaksi.
Tarkasteltuani huonekalua, tajusin että sävy on oikeastaan enemmän kuin kiva ja pienet pintakulumat tuovat vain enemmän luonnetta apupöytään. Taso on vieraillut useammassa kodissa erilaisena apupöytänä ja nyt se pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Siinä se lepää ja näyttää, kun se olisi aina ollut kotonani. Pitäen sisällään kaikki ihanat sisustusraamattuni niin Suomesta, kuin Tanskasta, Hollannista ja Virosta.
Tarkasteltuani huonekalua, tajusin että sävy on oikeastaan enemmän kuin kiva ja pienet pintakulumat tuovat vain enemmän luonnetta apupöytään. Taso on vieraillut useammassa kodissa erilaisena apupöytänä ja nyt se pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Siinä se lepää ja näyttää, kun se olisi aina ollut kotonani. Pitäen sisällään kaikki ihanat sisustusraamattuni niin Suomesta, kuin Tanskasta, Hollannista ja Virosta.
Hieno löytö! Ja niin läheltä!
VastaaPoista