Uutta valoa syksyyn

Jos kelataan ajassa taaksepäin kuusi vuotta, minua ahdisti. Oli syksy edessä ja jokainen syksy oli muistutus siitä kuinka valo katoaa, harmaan loskan ja tihkun sekaan. Tulee kylmä, kylmempi ja lunta odottaa satavaksi kuin lapsi odottaen jouluaattoa. Sitten tulee toinen ahdistus, kevät. Koirankakat ja siitepöly, fyysinen ahdistus. 

Kolmisen vuotta sitten asiat oli toisin. Tunsin oloni onnellisen helpottuneeksi, saapui syksy. Ihana koleus, jota odotin ensimmäistä kertaa enemmän kuin ikuista kesää ja loputonta aurinkoa. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että kannoin sisälläni uutta elämää, joka ei antanut mieleni masentua syksystä. Päinvastoin, ihailin upeaa ruskaa ja polttelin kynttilöitä pimenevissä illoissa.

Kynttilöistä olen pitänyt aina, niiden tuomaa valoa tai lämpöä ei voi ledeillä korvata. Puhumattakaan siitä tuoksusta ihan mikä peruskynttilöistä tai laadukkaista tuoksukynttilöistä lähtee. Nyt en puhu gladeistä tai ruotsalaisjättien tuoksukynttilöistä, ne tuovat mieleen vain vessanraikastimet.. Yhhh..

Tavallisille kynttilöille olen kaivannut pitkään modernia pidikettä. House Doctorin kynttiläkuutioon ihastuin Tanskassa ja hieman harmistuneena jouduin palaamaan kotiin ilman sitä kuutiota. Jäin nettikauppojen armoille, luottaen että joku kauppaa vähän edullisemmin kyseistä kapinetta.

Selaillessani Peroban sivuja, voisin muuten muuttaa siihen liikkeeseen asumaan, bongasin kuution tarjouksien joukosta ja ei kun äkkiä klikkaamaan kuutio ostoskoriin. Pelko hiipi takavasemmalta, että nämä viedään käsistä ja tarjoukseen on tartuttava välittömästi. Samalla selailulla koriin lisäsin vielä rytättyä paperia jäljittelevän mustan kulhon. 

Kynttiläkuutio on monikäyttöinen ja erinomainen vaihtuviin kodin kattauksiin. Kokeilin ensin viini- ja kuoharikorkkien kokoelmaa täyttämään kuutiota. Jäi vähän vajaaksi näillä kokoelmilla, joten laitoin täytteeksi pari jo käytettyä tuoksukynttilää. Mielikuvitus on vain rajana, millä kuution täyttää vai jättääkö sen keräämään katseita tyhjänä.

Kurkistus Kruunukirppuun ja Piironkiin

Taas ajelin autolla pienen kutsuvan putiikin ohitse, jos jonain päivänä olisi aikaa pysähtyä matkan varrella sisään. Tutkia rauhassa ja hypistellä. Usein Mariankadun Olkkarin & Kruunukirpun ohi ajaessa huokailin juurikin näin, voi kun joskus ja rauhassa.

Viime viikonloppuna otin varta vasten aikaa pistäytyä Kruunuhaassa ja tutustua Olkkarin sekä Kruunukirpun sisältöön. Ahdistelin liikkeenhoitajaa kurkistelemalla ikkunoista jo ennen aukioloaikaa. Muutaman kuvan napsasin siinä hermostuneena, pyöriessäni toistamiseen samojen ikkunaruutujen ohitse. Sisään päästessäni ihastuin siihen miten hyvin uusi ja vanha elivät liikkeessä rinnakkain.

Paljon myös ihania tanskalaisia esineitä oli kaupan, joiden joukossa oli kattava valikoima lasten järkeviä leluja. Muistipelejä, palapelejä, pelejä ja aikaa kestäviä muovittomia leluja oli paljon. Kruunukirpun puolisko liiketilasta toimii lasten kirpputorina, josta voi tehdä hyviä merkkilöytöjä. Perus ruotsalaisketjujen tuottamia vaatteita oli tarjolla naurettavan halvalla, jopa vähän käytettyinä. Voi helposti päätellä mitä päätyi ostoskoriin... Myyjä pahoitteli kirpputoripuolen vaatteiden vähäisyyttä, itse en mitään vähäisyyttä huomannut päinvastoin. Valinnan vaikeus yllätti moneen kertaan.

Bloominvillen hyllyt

Jatkoin matkaa muutaman vaatekappaleen kanssa, Bloominvillen hyllyt päällimmäisenä mielessä. Jokaisen Helsingin keskustassa vietetyn lorvimispäivän etapiksi on vakiintunut Senaatintorin kupeessa sijaitseva Piironki. Siellä ihastelin sinapinkeltaisia tekstiilejä ja yksi, mikä yllätti yli muun tarjonnan, oli Piirongin sivuovesta avautuva sisäpiha. Miten en ole koskaan sitä käydessäni huomannut? Kysyin myyjältä, että anteeksi onko tämä kahvila aina ollut tässä? Vastaukseksi sain, että siis siinä toimii seitsemättä vuotta Cafe Köket. Voi nolous, koska en ollut kuullutkaan paikasta, saati kiinnittänyt siihen mitään huomiota aiemmin. Elän superfoodittomassa, raakaruokakakkukahvilattomassa lähiössä kaukana mielenkiintoisista kahviloista. Myös elämä on tietty vienyt minut enemmän arjen pyöritykseen työn ja kodin välillä. Vapaa-ajalla suuntaan meren äärelle tai metsän siimekeen kauas pois trendikahviloista ja ruuhkista. Välillä tunnen kuitenkin pientä haikeutta Kallion kulmien perään, Pacificon brunsseihin, siltasiin, sekä muihin rientoihin mitkä kietoutuvat niihin Kalliossa asuttuihin vuosiin. Työpaikan läheisyydestä onneksi saa hamstrattua niitä super-hyper-ravinteita, kun sellaisia mielenkutkutuksia ilmaantuu ja välillä voi käydä pistäytymässä vanhoilla kotikulmilla. 

Cafe Köketin sisäpiha

Huikea Habitare

Aikeissani on ollut kirjoittaa jo aiheesta Habitare aiemmin, mutta jotenkin en ole saanut itsestäni irti mitään tekstiä aiheeseen liittyen. Kuvia, ajatuksia sekä käsilaukun pohjallinen täynnä esitteitä, kyseessä on aika iso käsilaukku, käyntikortteja ja mitäköhän vielä tarttui kyllä mukaan Habitaresta. Tietty roppakaupalla remontti-ideoita, jotka arkistoidaan mappi Ö:hön. Sieltä niitä voi sitten kaivella seuraavan kodin remontoimista varten tai vinkata vaikka kaverille, jos kaverilta loppuu ideat. Nyt kun aikaa messuista on kulunut, olen pyöritellyt Habitaresta tasaisen massan päässäni ja jaan siitä puolikkaan kanssanne. Loput puolet leijuu vaaleanpunaisena höttönä pääni päällä, ja en puhu nyt hiuksistani..

Tänä vuonna messuilla oli yllättävän väljää tai sitten himohabittajat olivat käyneet kuorimassa kermat päältä. Suuntasimme ystäväni kanssa heti aamusta apajille ja tunnustelimme hintoja, ensin tietty suunnaten piensisustuspuolelle. Keraamisia raastimia ihasteltiin ja käänneltiin kovasti. Polkka Jamin pisteeltä keräsin jälleen nipun kortteja, ajatuksena joskus tehdä tyttären huoneen seinälle houkuttava kollaasi. Myös ihastuttava muistipeli päätyi pukinkontin täytteeksi. Juu, löysin pukinkonttiin kaikki tarvittavat hyvissä ajoin...

Kauniita maalaisromanttisia lyhtyjä, joulukoristeita ja muita koriste-esineitä tarjoili Lyhtytalo. Aivan upeita marokkolaishenkisiä lyhtyjä, taitaa kaikki Marokkoon liittyvä olevan aika in tällä hetkellä. Myös erilaisia ornamenttikaakeleita on ilmestynyt kilvan kaakelivalmistajien valikoimiin, se jos mikä on todella hienoa.

Trash Design osastolla oli loihdittu nimensä mukaisesti jätteestä käyttökelpoisia esineitä, lähinnä valaisimien muodossa. Pyörän etuhaarukasta ja satulasta kootut sarvet kiehtoivat.

Destiny's puoti ei ollut ennalta tuttu, mutta mystiikka sekä tummanpuhuvat koriste-esineet, valloittivat lopullisesti. Kuin kotiin olisi saapunut, heidän osastonsa oli vain niin kerrassaan upea. Ostoslistalle ehdottomasti mustat kynttilänjalat ja ja ja... Ensi vuoden messuja odotellen.