Kurkistus Kruunukirppuun ja Piironkiin

Taas ajelin autolla pienen kutsuvan putiikin ohitse, jos jonain päivänä olisi aikaa pysähtyä matkan varrella sisään. Tutkia rauhassa ja hypistellä. Usein Mariankadun Olkkarin & Kruunukirpun ohi ajaessa huokailin juurikin näin, voi kun joskus ja rauhassa.

Viime viikonloppuna otin varta vasten aikaa pistäytyä Kruunuhaassa ja tutustua Olkkarin sekä Kruunukirpun sisältöön. Ahdistelin liikkeenhoitajaa kurkistelemalla ikkunoista jo ennen aukioloaikaa. Muutaman kuvan napsasin siinä hermostuneena, pyöriessäni toistamiseen samojen ikkunaruutujen ohitse. Sisään päästessäni ihastuin siihen miten hyvin uusi ja vanha elivät liikkeessä rinnakkain.

Paljon myös ihania tanskalaisia esineitä oli kaupan, joiden joukossa oli kattava valikoima lasten järkeviä leluja. Muistipelejä, palapelejä, pelejä ja aikaa kestäviä muovittomia leluja oli paljon. Kruunukirpun puolisko liiketilasta toimii lasten kirpputorina, josta voi tehdä hyviä merkkilöytöjä. Perus ruotsalaisketjujen tuottamia vaatteita oli tarjolla naurettavan halvalla, jopa vähän käytettyinä. Voi helposti päätellä mitä päätyi ostoskoriin... Myyjä pahoitteli kirpputoripuolen vaatteiden vähäisyyttä, itse en mitään vähäisyyttä huomannut päinvastoin. Valinnan vaikeus yllätti moneen kertaan.

Bloominvillen hyllyt

Jatkoin matkaa muutaman vaatekappaleen kanssa, Bloominvillen hyllyt päällimmäisenä mielessä. Jokaisen Helsingin keskustassa vietetyn lorvimispäivän etapiksi on vakiintunut Senaatintorin kupeessa sijaitseva Piironki. Siellä ihastelin sinapinkeltaisia tekstiilejä ja yksi, mikä yllätti yli muun tarjonnan, oli Piirongin sivuovesta avautuva sisäpiha. Miten en ole koskaan sitä käydessäni huomannut? Kysyin myyjältä, että anteeksi onko tämä kahvila aina ollut tässä? Vastaukseksi sain, että siis siinä toimii seitsemättä vuotta Cafe Köket. Voi nolous, koska en ollut kuullutkaan paikasta, saati kiinnittänyt siihen mitään huomiota aiemmin. Elän superfoodittomassa, raakaruokakakkukahvilattomassa lähiössä kaukana mielenkiintoisista kahviloista. Myös elämä on tietty vienyt minut enemmän arjen pyöritykseen työn ja kodin välillä. Vapaa-ajalla suuntaan meren äärelle tai metsän siimekeen kauas pois trendikahviloista ja ruuhkista. Välillä tunnen kuitenkin pientä haikeutta Kallion kulmien perään, Pacificon brunsseihin, siltasiin, sekä muihin rientoihin mitkä kietoutuvat niihin Kalliossa asuttuihin vuosiin. Työpaikan läheisyydestä onneksi saa hamstrattua niitä super-hyper-ravinteita, kun sellaisia mielenkutkutuksia ilmaantuu ja välillä voi käydä pistäytymässä vanhoilla kotikulmilla. 

Cafe Köketin sisäpiha