3. Adventti

10 yötä jouluun on, laskin aivan itse, äsken.. Joulustressi, ei ole, lahjastressi, ei ole, ja jouluruokastressi, ei, ei ole näkyvissä sitäkään. Juoksenko ahdistumassa kaupoilla, en juokse. Pysyttelenkö isoimmista kaupoista kaukana? Kyllä. Onko joulupallot askarreltu, ei ole. Otanko stressiä siitä? En ota. Onko kuusenalusmatto hankittu? On. Hitsi, että onkin päheä ja kannattiko hyvää odottaa, kyllä. Seitsemän vuotta on kyllä aika pitkä aika etsiä hienoa mattoa, joka kelpaa pitkäksi aikaa ja vain jouluisin käytettäväksi, mutta haittaako se. Ei haittaa. Jotta jää jotakin mitä odottaa, niin laitan matosta kuvan kuusen kera seuraavan postauksen yhteyteen. Ärsyttääkö? Varmasti.

Lainasin kirjastosta Karita Tykän Raakaa ja Makeaa kirjan, koin pientä valaistumista ja toivon että se odottaisi pukin kontissa minua. Herkullisia reseptejä ja upeita kuvia, tietty kirjan kirjoittajakin on todella inspiroiva ja valoisa tyyppi, mutta raakakakku reseptit saivat veden kielelle helposti. Vai oliko mulla vain nälkä..? Ehkä.

Innolla painelin pikkumakean -nälässä kauppaan ja katselin cashew -pähkinöitä, huhhhuh. Kallis kakku tulee, jos lähden toteuttamaan reseptin mukaan mustikkapiirakkaa tms. Päätin hetken mielijohteesta mennä perinteisen piirakkatyylin mukaan. Eli valmis pakastepohja ja kermaviili+muna+sokeri -sekoituksella. Jos Sikke Sumari ehdottaa lisäämään piirakkaan kardemummaa, joka on mustikkapiirakan ehdoton best friend or best friend forever, sitä täytyy kokeilla. Sanoiko Sikke kardemummaa Bff:ksi, no ei tainnut sanoa, mutta kehui kuitenkin. Siis kokeillaan. 

Toimii muuten tosi hyvin kardemumma piirakassa ja vielä kun olisi tähtianista koristeeksi, piirakkapalan päälle tai miksei piirakkaankin, niin siinäpä olisi jouluinen piiras. Aniksesta vaan tulee eräs kreikkalainen juoma mieleen niin vahvasti, että tyydyn vielä totuttelemaan ajatukseen. Ens kerralla, ens kerralla.

Mitä siihen glögiin sitten tulee... Eräs tuttavapariskunta oli lapsineen syömässä yhtenä viikonloppuna luonamme. Puheet siirtyivät glögeihin ja siihen miksi glögi on baareissa tai ravintoloissa niin luokattoman huonoa ja blandattua, ettei niistä maista kuin mantelit ja punaista on vain värinä. Koskaan en ole asiaa niin ajatellut, juonut vain kiltisti mitä mistäkin saa. Kiltti ihminen kun olen, ehkä. Mieleeni ei ole tullut maustaa tai vaatia glögiltä ihmeitä. Kunhan lämmittää ja seura on mukavaa, turha sitä on hifistellä. Kuinkas sitten kävi..?

Olin viettämässä pikkujouluja ystävieni kanssa, baarissa tietty, tilasin glögin. Samassa tämä keskustelu muistui mieleeni. Tuijotan glögiä, en ottanut mausteeksi nyt manteleita tai rusinoita, raakaa glögiä. Maistan ja makustelen glögiä hetken, ennen kuin annan sen laskeutua suusta alaspäin. Maistuuko se miltään..? No, ei se maistu! Onko siinä väriä? No on väriä, maku puuttuu. Jätän toisen glögin tilaamatta. Mut on aivopesty, haluan glögiin aromeja, tuoksua ja makua. 

Mustikkapiirakan kaveriksi kotona kaadan glögiä kattilaan, vähän punaviiniä ja glögimausteseoksen. Ja nyt maistuu, pieni juttuhan tuo on maustaa glögiä inasen herkullisemmaksi. Lämmintä kolmatta adventtia!

     Siinä olisi paikka auki tähtianiksille...

Ps. Piirakassa käytin ruokosokeria, valkoisen sokerin tilalle ja helppo sekä hyvä piirakka on valmis, bling!