Keittiön nurkista

Palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja on löytynyt hyvä balanssi keittiöön. Etukäteen pahoittelut että kuvaajalla, eli allekirjoittaneella, meni hieman pasmat sekaisin kun luottokuvausväline (kännykkä) sanoi sopimuksensa täysin irti. Kaapin perukoilta kaivoin pokkarin käsiini ja räpsin sillä siis kuvia. Kuvanlaatu on aika priimaa verratuna tuohon kännykkääni.. hehheh.

Talomme rakennusvuosi osuu 60-luvulle, joten meistä avomieheni kanssa ajatus modernista keittiöstä tuntui vieraalta. Päätös eri vuosikymmenten kombinaatiosta oli lounteva ja kodikkaampi vaihtoehto meille. Eräs kymmenvuotias sukulaispoika totesikin sisään tullessaan, että tää teidän koti on sisältä ihan kuin kerrostalosta.. Otan tämän kommentin täysin kohteliaisuutena. Rivitaloasumiseen oli miekkosellani melkoinen taivuttelu, kerrostaloasumisessa on mielestäni hyvä meininki ja koko ikäni sellaisessa asuneena en ole osannut kaivata erilaista asumismuotoa. 

Suunnitteluvaiheessa oli selvää että korkeakiilto valkoiset kaapinovet tulevat meidän keittiöstä löytymään. Fiiliskuvana toimi keittiö, jonka kuvan löysin internetin mielenkiintoisesta maailmasta etsiessäni keittiöratkaisuja meidän kotiimme. Kuva on CountryLiving -lehden sivuilta lainattu ja jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Rannalla sijaitseva koti ja kesä tulevat ensimmäisenä mieleen kyseisestä kuvasta, samaa teemaa halusin käyttää suunnittelussa. Paljon valkoista ja vedenvihreää väriä sekä ripaus vintage-meininkiä. Bambukaihtimiin tykästyimme perinteisten sälekaihtimien sijaan edellisessä vuokra-asunnossa, joka toimi eräänlaisena väliaikaiskotina meille.

Seinät saivat kermanvaalean sävyn, panelointi valmistui äskettäin ja on muutamaa akryylimassalla vetoa vaille valmis. Hauskinta tässä on se, että naapurin kertoman mukaan taloyhtiössä on alunperin ollut paneloidut keittiöt. Eli tässä myös vähän entisöitiin vahingossa samalla. Suurin osa kalusteista löytyi jälleen kerran ruotsalaisjätiltä, jonka nimeä tuskin tarvitsee edelleenkään mainita. Lastentuolin hionta odottaa loppusilausta ja maalipintaa, mutta eikös se niin ole että lapsiperheessä nämä asiat tuppaavat hieman aina lykkääntyä syystä tai toisesta.. 
Kiirehän tässä nyt ei enää ole, kun asuttu jo mukavasti vuosi tässä kodissa.

Keitiön ehdoton parivaljakko, espressolaite sekä leivänpaahdin.

Liitutaulumaalilla maalattiin keittön päätyseinään alue, johon on mukava kirjoitella reseptejä. Taulu on kehystetty lattialistoista ylijääneillä paloilla ja maalattu lopuksi kalustemaalilla. Eräs ystävä varoittelikin, että pinnan pitäminen mustana on haastavaa, ja tämä kovasta käytöstä johtuen on tullut useampaan kertaan todettua. Meillä vierailleet ovat varmasti pistäneet merkille värikarttojen kurkkivan nurkista ja keittiö ei poikkea siitä. Kuvassa pilkottava Tikkurilan sävylipare on muistutuksena lastentuolin lopullisesta sävystä, odottaen maalarin inspiraatiota.

Pizzapohjan loistava resepti löytyi Kotikokista.

Rustiikkinen naulakko ja amerikan meiningillä höystetyt uunikintaat.

Fiftari -meiningistä olen tykännyt pitkään ja mikäs hienonpaa kuin, että tätä tyyliä henkivät tavarat löytävät tiensä eteeni. Viimeisimpinä hankintoina keittiöön tanskalaisen valmistajan termoskannu, piti muuten glögit hyvin lämpimänä joulunaikaan, sekä peltinen Ice Cold -säilytyslaatikko.

Joulukoriste

Jouluhan jo meni, mutta vielä voi kirjoittaa yhdestä joulukoristeesta.. Joulukoristeet voivat olla sinne loppiaiseen esillä ihan hyvin, vaikka ylensyömisestä onkin selvitty voittajina jälleen kerran. Jes!

Ihana avomieheni kiikutti jokin aika sitten kotiimme kaksi Iittalan lasista joulupalloa. Tuolloin mietin hiljaa itsekseni, että jaaha, nämä laitetaan kuuseen vasta kun tyttö on kouluikäinen. Siinä sitten lasta kylvettäessä eräänä iltana päähäni juolahti etteihän niiden pallojen tarvitse missään kuusessa roikkua..! Kylpyhuoneessa oli aivan loistava paikka parille joulupallolle. 

Naapurin kanssa käytiin Varistossa, vai Petikkoako se nyt tarkemmin on, isossa askarteluliikkeessä taannoin. Sieltä tarttui mukaan suloisia vähän vintage-henkisiä nauhoja, joista oli osa raidallisia ja osa pilkullisia. Raidallinen sopi kuin nenä päähän lasipallojen kaveriksi. Punatulkku tullut jossakin jouluaiheisessa kukka-asetelmassa mukana ja olen odottanut päivää jolloin pääsen hyödyntämään sitä. Paikka löytyi pallon päältä.

Havut koristeisiin ovat jäännöksiä ajalta, jolloin ystäväni kanssa päätimme tehdä Kallion pieniin koteihimme Jaska Jokusen joulukuuset. Eli sellaiset kuuset joissa muutama onneton havu ja yksi punainen joulupallo, tämä osoittautui astetta haastavammaksi toteuttaa ja oma "Jokusen" kuuseni päätyi askarteluboksin pohjalle. Insinöörimäisiä laskelmia oltaisiin ehkä kaivattu luovuuden vimmassa.

Tämä joulukoriste tulee säilymään varmasti vuodesta toiseen, eikä joudu purku-uhan alle. Läheltä katsottuna tuo punatulkku on jokseenkin häiriintyneen näköinen, joten sopii meidän kotiin. 

Kuusipuu, oi kuusipuu...

Joulunajan ehdottomasti parhaisiin asioihin kuuluu jouluherkut, läheisten muistaminen, aineettomien sekä pienten aineellisten lahjojen antaminen ja tottakai joulukoristeet. Tänä vuonna erityisen parasta joulusta tekee vielä se, että saa seurata pienen ihmisen riemua vierestä. Ja pakettiriemua onkin tiedossa yllin kyllin.

Joulukoristeita tänä vuonna tullut hipelöityä kaupoilla muutamaan otteeseen ja olenkin kieltänyt lähes kaiken koristuksiin päinkään katsomisen, joulupukin apurina toimiessani. Helposti saisin uppoamaan varmasti satasia pelkkiin koristeisiin. Erityisesti valoja olisi tehnyt mieli hamstrata kassi kaupalla pihalle ja sisälle. Suunnittelin mielessäni jenkkityylisen valomeren pihalle. Tosin jätin tämän toteuttamisen vain ajatuksen tasolle. Veikkaan että tämmöinen överi-ilottelu olisin aiheuttanut naapurin koirilla vähintään epileptisiä kohtauksia. Tyydyin siis ripustelemaan valoja vain sisälle.

Muutaman koristeen tein jopa kuustakin koristamaan. Lapsen syntymisen myötä mielenkiinto taikataikinaa kohtaan on herännyt uudelleen. Ajattelin sen tekemisen olevan mukavaa puuhaa myös perheen pikkuiselle. Hän tosin innostui maistelemaan taikinaa, jonka yhtenä pääruoka-aineenahan toimii suola. Seurauksena maistamisesta oli yökkiminen. Joten päädyin askartelemaan illan pikkutunneilla ja ihan keskenäni. 

Jostakin blogista ja lehdestä bongasin kivan idean painaa taikinan pintaan erilaisia kuvioita mm. pitsillä. Toteuttaminen olikin ihan asia erikseen.. Sorminäppäryys katosi ja toiveet itsetehdyistä koristeista hävisivät kuin tuhka tuuleen. Sen verran rumia klenkkuja niistä painatuksista tuli, että vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Enkä todellakaan ottanut mitään kuvia niistä, todistusaineistoksi kädettömyydestäni.

Pakkaustarpeiden joukosta löysin aiemmin syksyllä säästämäni kukkapaperin, jolla olen päällystänyt muutamia pikkujuttuja kotona. Sain muuten niin erinomaista palvelua kyseisessä kukkakaupassa, että aion tukea heidän toimintaa jatkossakin. Hakunilan ostarilla sijaitsee tämä sympaattinen kukkakauppa. Niin päätyipä sitten tämä kukkapaperi taikataikinakoristeiden päällysteeksi ja ihan käypiä koristeita kuuseen niistä tuli.

Tein yhden paperipäällysteisen joulupallon, johon idea löytyi naamakirjan jostakin tee-se-itse-ryhmästä. Koska tykkään haukata vähän isomman palan aina kakkua kerralla, tarkoitus oli askarrella paskarrella kuusi joulupalloa. Vaikea varmaan arvata miksi niitä on vain yksi.. Hahahahha.

Mukavaa, nautinnollista ja Rentouttavaa Joulua!