Kukkalauta katon rajassa

Monena vuotena olen keväisin innostunut istuttamaan yrttejä ruukkuihin. Tänäkin vuonna olen kuluttanut aikaa miettien, mitä tänä vuonna yrittäisin kasvattaa.. 

Jokavuotinen haave yrttikeitaasta on lopahtanut useasti jo alkutekijöihin. Joko olen unohtanut kastelun tärkeyden taikka paikka vain on ollut liian pimeä. Niin tai näin, satoa on odotettu ja jos sitä on sadoksi voinut kutsua, niin on se löytänyt tiensä taloyhtiön biojätteen joukkoon. 

Viime keväänä sain kolme tomaattipuskaa kasvamaan kiitettävästi. Tämä buustasi mielikuvia siitä ettei tämä "yrttitarha" taidakaan olla itse mahdottomuus. Tomaatit vain ilmestyivät kehiin vasta elokuussa. Löysin itseni roudaamasta ruukkuja päiväksi ulos ja yöksi sisälle. Palkintona uurastuksesta sain kourallisen vihreitä kitukasvuisia tomaatteja, joten päätin ryhtyä viljelystouhuihin tänä vuonna hyvissä ajoin.

Ikkunan lautoja kodissamme ei ole, mutta saattavat olla rakenteilla tulevaisuudessa. Never say never. Sitä ennen suunnitteilla on vielä pattereiden kotelointi. Mutta siihen ikkunanlautaan.. Viime kesäisen terassiremontin jäljiltä jäi terassin alle ajelehtimaan käypää puutavaraa. Jostakin sisustuslehden sivulta innostuneena päätin hyödyntää keittiön amppelikoukkuja ns. ikkunanlaudaksi. Leikkasin pari pätkää juuttinarua ja narun pätkät saivat kannataltavakseen yhden puunpätkän vanhaa terassilautaa. Kukkalautana toimiva viritys on osoittautunut reilu viikko sitten istuttamille yrteille erinomaiseksi kasvupaikaksi. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös turveruukkuja yrteille, jotka voi istuttaa kasvulaatikkoon taimien ollessa valmiita ulos istuttamiseen.  Tuloksia näkyy enemmän kuin monena aikaisempana vuotena ja mikä parasta pieni tyttöseni on toiminut innokkaana kastelijana, äidin apurina.

Kodin keväinen ilme

Ihanaa, kevät tulee ja vielä etuajassa!
Olen fiilistellyt kevään saapumista pyöräyttämällä verhot ja parit tekstiilit uusiksi. Tällä kertaa kevään kotiin tuominen ei käynyt kovin kalliiksi kukkarolle vaan parilla pikku jutulla kodin ilme sai vähän uutta puhtia lähestyvään vuodenaikaan.

Verhoja olen haalinut kaappeihin pyörimään muutamia ekstrakappaleita, joita voi tarvittaessa kierrättää eri huoneiden välillä. Löydän kyllä upeita kankaita ja kuoseja, mutta ompeleminen on vain niin turhauttavaa että mieluummin "rullaan" sekä nipistelen löysät piiloon verhonipsuilla kuin lainaan ompelukonetta. Puhumattakaan että ompelisin käsin, huh.

Makuuhuoneeseen löytyi yksi kappale verhoa, jonka saksin puoliksi ja silitin saumat liimanauhan avulla katseet kestäviksi. Keltainen väri toi auringon säteet yhteen huoneeseen, varsinkin kun aamuaurinko tervehtii yleensä vasta olohuoneen ja keittiön puolella.

Liila piristi kotia jo viime syksynä ja yllätyksekseni on myös kevään yksi trendiväreistä. Yleensä trendivillitykset saavat aikaan minussa puistatuksia, mutta violetin eri vivahteista en luovu. Väri on niin mageen näköinen beigen ja harmaan rinnalla. Vielä kun viime vuonna istuttamani tulppaanit nousevat ruukuistaan pihalta... Iiiih. 

Vähän piti kokeilla pastellivärejä taulupohjiksi, mintunvihreä on yksi lempiväreistä ja menee mukavasti violetin rinnalla. Luonnostelin kuvan linnusta vetämässä perässään lankaa, jonka jälkeen hahmottelin kuvasarjan taulupohjille. Sitten leimasin töihin ja töpötellen mustetta paperin pintaan. 

Mukavaa kevään ja kesänodotusta!