Viherpiipertämistä ja pihan valaistusta

Lauantaille olin varautunut lähtemään uhmaikäisen ja pihasuunnitteluun tuskastuneen miekkoseni kanssa vähän katselemaan, mitä pihalle voisi tänä vuonna istuttaa. Tai siis raahasin väkisin perheeni sinne kukka- ja multaostoksille. Tarvitsin kuitenkin vähän järjen ääntä tälle ostosreissulle ja vahvemman selän mukaan nostamaan niitä multasäkkejä. Joita muuten kotiin päätyi vain yksi.

Porukkaa oli viilettämässä kaupoilla kiitettävästi ja innoissani samalla ajattelin piipahtaa myös uudessa Tammistoon avatussa urheiluliikkeessä. Minkä olemassaolosta lähes joka-aamuinen ilmaisjakelulehtinen matkalle töihin muistuttaa houkuttelevilla tarjouksillaan. Joten milloin muutoin sinne piipahtamaan kuin lauantaina, kymmenen aikaan aamulla. Päästyämme autolla paikan päälle, liikenteenohjaajan nähtyäni alkoi tuntua siltä etten taida tarvita muuta kuin kukkia ja multaa tällä kertaa. Kaikenmoiset kolmeplusykköset ja kreisit hintahulapaloozat saavat nykyään niskavillat pystyyn. Pulssi ainakin tuntuu kurkussa asti, mikäli erehdyn näihin aikoihin muun massan sekaan taistelemaan alennetuista tuotteista.

Ensimmäistä kertaa puutarhaostoksilla koin olevani kuin lapsi karkkikaupassa. Kaikki kasvit ja kukkaset houkuttelivat, kuin monesti kaappiin kätketty suklaalevykin. Siilä kun on kovasti tapana huudella perääni keittiössä käydessäni. Mutta miten nämä viherkasvit tuntuvat ottavan vallan ajatuksissani yhä useammin? Takavasemmalta hiipivä keski-ikäkö siellä kolkuttelee vai joku viherpeukalokuume? Yrttien kasvatuskin on lähtenyt käyntiin jo melko hyvin, lukuunottamatta muutamia isompiin ruukkuihin siirrettyjä yrttejä. Siirto taisi olla liian aikainen, kun sillä tavalla nuupahtivat.

Suunnittelupuuhat ovat aina kivoja ja niihin uppoudun totaalisesti kuin hullu puuroon. Oli kyseessä sitten mikä tahansa suunnittelu. Tällä hetkellä suunnittelumoodi on kohdistunut pitkälti pihalle. Kukkasia löytyi pihalle istutettavaksi yllättäen ruokakaupasta, kun ei meinannut muu poppoo oikein viihtyä viherapajilla. Maanpeittokukiksi tarkoitettua Ristikkiä on nyt tulossa ulos kasvamaan, kun nurmialue kasvaa niin kivasti ja tuhkapensaiden edessä saisi olla jotakin... Kukkivaa, helppohoitoista ja monivuotista. Ohjeistus vaikutti pussin takaa luettuna myös aloittelevalle viherpeukalolle soveltuvan. 

Käynti Viherpajassa toi myös lisää intoa suunnitteluun ja sisätiloihin löytyi myös muutama edullinen hankinta. Inspiroi kerta toisensa jälkeen yrittämään erilaisia kasvatuksia, sen verran hyvä valikoima paikassa on. Ensimmäisiä kertoja Viherpajassa on tullut käytyä äidin ja mummon matkassa. Aika kultaa muistot tai sitten nostalgiaryöppy on niin voimakas, että siellä on aina mukava käydä. Tarttui sieltä jotain mukaan tai ei.

Japanilaista puutarhaa ihailemassa.

Viherpajasta tiensä kotiin löytänyt saniainen, herättää vehreydellään uuteen päivään.

Niin ja löytyihän ne pihavalotkin samalla reissulla, neljä kappaletta valaisee kevyesti illan hämärtyessä pihaa. Aurinkoenergialla ja pienellä akulla varustettuna.