Tukholma takana ja keula kohti kotia

Huippu reissu lähenee loppuaan ja voisi sanoa, että helpoin tähän asti perheenä tehdyistä matkoista. Tyttö nukkui hyvin ja oli innoissaan saamastaan huomiosta. Kiitokset kuuluukin ystäville, tutuille ja ventovieraille, jotka jaksoivat kiltisti vilkutella sekä moikkailla pientä ihmistä. Hän on näet ottanut tehtäväkseen tervehtiä kaikkia.

Tällä reissulla yövyimme osaksi kumppanin veljen luona että hotellissa. Ystäväni olisi myös mieluusti majoittanut meidät luokseen, mutta olimme jo päätyneet yöpymisratkaisuihin aiemmin. Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja herkullisista tarjoiluista sekä porrastreenistä. En olisi uskonut, että pikkuinen jaksaa niin monta kertaa vetää edestakaisin niissä. Pakara ja reisitreeni pääsiäiseltä kuitattu.

Ihan loppuun asti emme ajatelleet kun pakkasimme reissua varten. Siis minähän lähinnä pakkailin ja päätin, ettei oteta reissuun isompaa matkalaukkua vaan roudataan useampaa kassin nyssykkää mukana. Onneksi oli kuitenkin kameli... auto siis alla. Kantapään kautta taas mentiin ja seuraavan kerran otetaan iso matkalaukku mukaan sekä survotaan se vaikka väkisin kiinni. Vähempi liikkuvia osia ja hieman kätevämpää energiapläjäyksen kanssa matkustaessa.

Hotel Tegnerlundenissa oltiin yksi yö ja melkoisen viehättävä oli tämä kyseinen hotelli. Aulassa oli vähän askeettisempia kiviasetelmia, taidetta..? Feng shuita? Ehkä. Iski meikäläiseen kyllä ja odotin kovasti näkeväni hotellihuoneen, että olisiko tämä edustanut myöskin minimalistista sekä pelkistettyä jokseenkin kivistä linjaa. Pienten matkakokoisten purkkien ja purnukoiden ystävänä, silmää miellytti myös respan tiskillä myynnissä olleet FACE Stockholm:in pikkuruiset shampoot ja hoitsikat. Kerrankin toivoin, että olisin unohtanut sellaiset tärkeät asiat kuten shampoon ja hoitoaineen kotiin.

Hotellihuone oli muuta mitä aula antoi ymmärtää. Valkoisia huonekaluja, vaaleita beigen ja kermansävyisiä seinäpintoja sekä punainen nojatuoli. Se oli ihana. Oikea väripilkku ja katseenvangitsija.

Kamat rykästiin sellasella vauhdilla sisään ja ruvettiin lusikoimaan ICA:n salaattia naamaan, ettei siinä paljon kameraa pyöritelty käsissä. Huone oli yllättävän kaunis ollakseen hotellihuone. Ehkä tähän vaikuttaa se, että hotellihuoneet joissa olemme aiemmin yöpyneet ovat olleet juuri niitä peruspyökkihuonekaluin sisustettuja huoneita.

Aamiainen oli kattava ja monipuolinen. Ruokaöverit aamupalalla tuli vedettyä, mutta hymyssä suin. Pienellekin maistui kaikki. Rasittavan allergisena, olin iloinen että kerrankin pääsin syömään hedelmiä aamiaisella. Appelsiiniä, greippiä ja eri melonilajikkeita. Leipäfanaatikollekin löytyi useampaa leipää lautaselle. Kivoin yksityiskohta ruokasalissa oli liitutaululle rustattu sääennuste.

Tästä tekstistä tuli vähän sisällöltään enempi hotelliarvostelu, tarkoituksena oli kirjottaa myös Galleriet:n Indiskan alakerrasta bongatusta intialaisesta ravintolasta. Annan kuvien kertoa enemmän, kun nautimme ainoastaan kumppanin kanssa juomat kyseisessä paikassa. Kahvin join, tottakai.

Lopussa muuten erään joogasalin edestä bongattu postilaatikko, hauska idea vai mitä?

Matkalle Kasvihuoneilmiön kautta

Me, niin kuin moni muukin varmasti, karkaamme juhlapyhiä pakoon ulkomaille.
Lähdetään sukuloimaan sekä tapaamaan ystävää Tukholmaan, mikä on todella nastaa. Olen aina tykännyt Tukholmasta ja miten hienoa onkaan, kun voi yhdistää monta asiaa samalla kerralla. Stressittömästi tientenkin... 

Pakkaaminen on yksi inhottavimmista asioista mitä tiedän... tarkoitan matkalaukkujen sekä muuton yhteydessä tapahtuvaa pakkaamista. Se jos mikä saa meikäläisen stressihormoonit jylläämään. Lapsen tulon myötä unohtuu helposti kiireessä omat pakattavat asiat.

Olisikohan ollut ensimmäinen, laivamatka lapsen kanssa, joka meni jotenkin näin.. Turun päästä köröteltiin autolla laivaan. Herätys oli ollut paljon ennen kukonlaulua ja päätettiin freesata itsemme vasta laivassa. Fiksuna muijana sanoin avokille, että otetaan VAIN tytön vermeet mukaan ja haetaan autokannelta omat sitten kun laiva on lähtenyt... No unohtuipa muuan Estonian tapaus, jonka jälkeen autokannelle ei ole ollut mitään asiaa hengailemaan laivan lähdettyä satamasta. Puhumattakaan, että hakisi siistejä kuteita, harjaa yms. autosta. Jotta sitten ilkeää mennä ala carteen ruokailemaan. Voit vaan kuvitella miten kalliiksi tämmöinen unohdus tuli meikäläiselle...

Turku on myös ollut aina kiva paikka käydä, sillä sinne meno tarkoittaa pysähdystä Kasvihuoneilmiössä. Tästä seuraa lapsellinen/leikkimielinen mökötys, mikäli siellä ei pysähdytä. Joka kerta lähden Kasvihuoneilmiöstä pää täynnä ideoita ja toteutus jää hautumaan turkoosikantisen muistion sisälle. Kun aika ja paikka on sopiva sieltä voin poimia idean käytäntöön. Mainittakoon vielä, että mikäli et ole kuullut Kasvihuoneilmiöstä niin paikasta löytyy uutta sekä vanhaa tavaraa. Jopa koiran saa tuoda shoppailemaan mukanaan. Tällä kertaa kysyin omistajalta saanko räpsiä kuvia ja hän tokaisikin että anna palaa.

Naamani on nyt yhtä hymyä tällaisen pysähdyksen jälkeen. Tätä hymyä ei saa pois vaikka perusviinaturisti hurauttaisi mun jalan yli kaljakeisseineen kärryineen päivineen laivassa.
Mulla on nyt kuviakin, hah.

Cassai, Ses Salines, Mallorca

Kauniisti sisustetussa, romanttisessa ja mukavassa miljöössä lepää silmä sekä mieli, kun saa vatsantäytteeksi vielä herkullista ruokaa. Vierailimme tällaisessa ravintolassa viime lokakuussa tyttäreni ja kumppanini kanssa Mallorcalla. Ruokailimme paikassa lounasaikaan ja huomasimme kumppanini kanssa ihmelleemme ääneen, että kuinka täällä ei ole muita. Paikallinen alkava siestahan oli tuloillaan, eli nälkäsiä turisteja tulvi portista hetken päästä muitakin.


Ravintolan vierestä löytyi myös loistava sisustusputiikki, joka vastasi osaltaan Cassain sisustuksesta. Sisustusliikkeestä myynnissä oli paljon kaunista pikkutavaraa kotiin sekä vaatteita. Ne jäivät kiltisti odottamaan rekkeihin ostajaansa, koska olimme Ses Salinesissa vain läpikulkumatkalla. Tarkoituksena oli vain ruokailla ja jatkaa matkaa, mutta jos niinkin pienestä kylästä löytyy houkuttelivia putiikkeja niin se on ikäänkuin pakko mennä sisään.

Saman kadun kulmassa, jonka varrella Cassai ja tämä sisustuspuoti sijaitsi, oli myös erilaisia herkkuja kaupitteleva Gourmet shop. Harmikseni siestan ajaksi se oli suljettu. Mikäli päädymme uudestaan Mallorcalle lähivuosina ja kyseiset paikat ovat vielä paikoillaan, pyörähdämme Ses Salinesissa ja näissä suloisissa putiikeissa uudestaan.

Tässä muutamia kuvia Cassain sisustuksesta, joka inspiroi meikäläistä suunnittelemaan tulevaa terassiremonttia ja terassin täydentämistä.

Espanjalainen munakas

Nälkä, ruokaa äkkiä pitäisi tekaista ja ulkona on niin kylmä ettei jaksa vaivautua kauppaankaan. Jääkaapista keräilen herkkusieniä, sipulia ja tomaattia, munia. Voi kun jaksaisi raastaa perunaa vähän sekaan... Mielessä on Espanja, lämpö ja herkullinen ruoka katukahvilasta.

Espanjalainen munakas, jollaisen bongasin kerran Lidlin kylmähyllystä kiinnosti kovasti ja tuli sellainen poimittua koriin sekä kiikutettua kotiin asti. Avattuani tuon muovikääreessä olevan, vedessä lilluvan perunalla kyllästetyn munakkaan, tuoksu oli kaukana kyllä Espanjasta... Mikroon ja lautaselle, syötävähän se on kun en muutakaan viitsinyt tehdä. Melkoinen suolapommi ja maku oli sellainen väkisin nieltävä, mutta seuraavan kerran kierrän kaukaa valmispakatun munakkaan. Mitä ihmettä oikein ajattelin ostaessani sellaisen?

Joka kerta munakkaan valmistukseen yritän asennoitua niin, että kyllä se nyt onnistuu. Viimeksi oli liian kuuma pannu jne. Kokissahan ei ole vikaa vaan välineissä. En voi käsittää miten munakas päätyy aina kokkeliksi. Maitoa on vain vähän mukana, joten liika maidolla löträäminenkään ei pitäisi aiheuttaa tuhoon tuomittua munakasta. Kaveripiirissä olen se kädetön kokki, joka liekittää mikrossa popcornit. Juu, lieskat on nähty mikrossa muutamia kertoja. Täydellisten Naisten Bree Van de Kamp ei todella asu tässä taloudessa, jolta luonnistuu kaikki vaahdoista kohokkaisiin.

Jokin aika sitten tuli katsottua Saran ja Meri-Tuulin Metropolit Liviltä ja kappas Espanjassa olivat mutustamassa munakasta..! Paikallinen kokki antoi munakkaan olla pannulla ja ilmeisen kuumalla sellaseilla hetken, jonka jälkeen siirsi pannun uuniin. Ja siinä se oli loistava ja paksu munakas! Ostoslistalle lisäsin heti uunin lämmön sietävän paistinpannun.

Tässä vaiheessa, kun mietin tuota munakasta auringon mukavasti lämmittämässä kodissa, olin vaarassa polttaa oman lounasherkkuni pohjaan. Kiirehdin hellan ääreen ja käyn sörkkimään munakasta, ja niin kuin arvata saattaa, se oli jo saanut pohjaansa kauniin ruskean värin..

Ei se miltä ruoka näyttää, vaan miltä se maistuu.

Hyväähän tuo kokkeli oli ja maistui lapsellekin, jonka lautaselta noukin herkkusienet omalleni lisäten vähän yrttisuolaa. Jos koet olevasi munakasmaestro, niin jaa toki vinkkisi onnistuneeseen munakkaaseen kommenttikohdassa.

30 vuotta

Nuku sinä vain, mä nousen.. Näitä sanoja ei tarvitse aamuisin toistaa, nukkuminen on parasta.

Hetken päästä keittiön suunnalta kuuluu äkäistä taaperon huutoa ja tuskaisen miehen, ei tästä tule mitään -tyyppisiä lausahduksia. Puolisen tuntia unta, olikin juuri sopivasti ja nyt jaksaa päivän loistavasti.

"Älä tule tai kurki keittiöön, ota vain tyttö"... Teen työtä käskettyä ja kuvittelen että kahvia on tulossa, tytön kanssa leikkimään eikä lähestytä vahingossakaan keittiötä. Jos jompi kumpi meistä miekkosen kanssa sattuu tekemään jotain keittiössä, niin on pienen ihmisen päästävä ehdottomasti syliin. Paras hetki sylittelyllehän on, kun pilkot vihanneksia tai otat uunista ruokaa tms. Ehdottomasti.

Tänä aamuna kuitenkin allekirjoittaneella ei ollut asiaa keittiöön ja minut komennettiin istumaan pöytään, edelleenkään kurkkimatta keittiöön. Hermostunut DJ, aka avomieheni, käy laittamassa soimaan SIG:n kappaleen Hyvää syntymäpäivää ja hilpaisee keittiöön tullen sieltä ruusujen kera takaisin. Tässä vaiheessa kyyneliä on vaikea pidätellä liikutuksesta. Itku muuttuu suureksi putousmaiseksi itkuksi, kun jälleen kerran DJ juoksee keittiöön ja tuo sieltä tarjottimen. Tyttö katselee vierestä kysymysmerkkinä, mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Tällaisen herkkutarjottimen edessä voi vain niiskuttaa, cheddaria, mutakakkua ja samppakaljaa.. oijoijoi.

 

Herkkujen lomassa DJ kävi laittamassa vähän Michael Jacksonia soimaan ja pikkuisella lähti show aivan lapasesta. Tanssimuuvit on todella hallussa varsinkin jos Beat It tai Thriller soi. Ihan vain pari kertaa on mamma soitellu autossa Möykkäeliä...

 

 

Tanssija vauhdissa

Ravintola Haraldissa illastettiin viikinkimeiningeissä ja yllätyksenä läheisimmät ystävät olivat myös saapuneet paikalle. Hersyvän hauska ja ikimuistoinen ilta sekä aamu takana. Tuntuu hyvältä olla kolmekymppinen.

Kaksi päivää...

...ja ikä alkaa kolmosella. Kääk, apua!! Pitäisikö olla paniikissa, olen kolmekymppinen, kolmekymppinen, KOLMEKYMPPINEN..!

Ensimmäiset harmaat hiukset nostivat hiusjuuriaan jo viime vuonna, asuntovelkainen olen ollut jo, hmmm, 6 vuotta. Kerrostalo vaihtui rivitaloasumiseen myöskin edellisenä vuonna. Näistähän sitä koulussa puhuttiin lukioikäisenä ellei nuorempanakin jo. Omakotitalo, farmari, kultainen noutaja ja kolme lasta, sitten tulee mökki ja vene, siinä se elämä sitten on. Nyt vaan naurattaa nuo puoliksi huurmorilla heitetyt haaveet.

Toiset stressaantuu kovasti siitä että täyttää kolmekymmentä, ai kamala, nyt pitää mennä naimisiin viimeistään ja saada ne lapset. Jotenkin tähän astisen elämän olen elänyt vähän nurin kurin, ja varmasti elän myös loppuelämänikin, mikä tekee jotenkin tulevan kohtaamisesta mielenkiintoisempaa. Pääsen varmasti opiskelemaan viisikymppisenä..hahah, jos jaksan silloin vielä yrittää.

Kosmetologi, jolla olen käynyt, jaksaa muistuttaa että kolmekymmentä lähestyy ja ei nämä juonteet vähenemään päin ole. Yhtenäkään kertana hänen luotaan lähtiessä en ole hamstrannut myymälän puolta tyhjäksi ja vetänyt yhtä parasta kaveriani, Visaa, tappiin asti. Mennyt kotiin kauhuissani, laukku täynnä silmä-, huuli-, kulmakarva- ja kynsinauhaseerumeita, puhumattakaan naamioista. Okei, olen tilannut nämä kaikki intterneetin ihmeellisestä maailmasta, eri valmistajilta tosin ja wc:n kaapista tippuu aina yksi pullo kun sen avaa. Haluan uskoa rasvoihin ja veden juontiin.. amen.

Ihanaa olla kohta kolmekymmentä, sitten neljäkymmentä ja kun viisikymmentä tulee täyteen niin sitten on isot bileet... Varatkaa vappu vuonna 2033, silloin biletetään ja huolella!

Matkakuumeilua pyryn keskellä

Se tunne kun edellisenä päivänä on paistanut aurinko ja nähnyt taas hieman lisää asfaltin pintaa pilkottavan lumen alta... Mittari näytti jotakin lähempänä miinus kymmentä ja lunta, taas lisää lunta.

Vanha talo, vanhat ikkunat..?

Eilen jo melkein luulin että nyt se kevät tulee tai ollaan jo ainakin vähän lähempänä sitä.

Vuodenajoista kevät ei ole koskaan lukeutunut niihin lemppareihin, koska tiedossa on aivastuksia ja silmien kutinan lisäksi loputonta niistämistä. Kyllä, kaupunkilaisena olen allerginen lähes kaikelle kukkivalle. Betonikukkasia ja vihreäksi maalattuja betonipuita ei ole vielä(kään) ilmestynyt katukuvaan.. Kivipuisto sen sijaan on olemassa.

Tänä keväänä kuitenkin odotan innolla kasvien puhkeamista kukkaan, sillä viime syksynä tulin istuttaneeksi ensimmäiset kevätkukkaset maahan, ikinä. Tumman violetteja tulppaaneja pitäisi maasta nousta, kun lumipeite (lue; kasa) aukeaa vielä n. metrin verran kivillä rajattujen kukkapenkkojen yläpuolelta.

Tämä paketti oli tarkoitus alunperin istuttaa...Meni kuitenkin rempparoskien mukana tämä, kaatopaikalta löytyy keväänä kauniita kukkia. Hahaha.

Oman jännityksen tähän tuo se että istutus tapahtui viime tipassa ennen yöpakkasia. Otsalampun kanssa yhdentoista aikaan illalla ulkona kykkivänä ja maata tonkivana sain ainakin puolisoni naurahtamaan. Mitään omituista ei tällä pihalla tapahdu, ehei, ihan normaaliahan on istuttaa kukkaset pimeällä.

Kevät on tähän asti ollut aikaa, jolloin alkaa matkakuume kohota kohti huippulukemia. Muutamana menneenä vuonna yksi reissu on jo hoidettu alta pois maaliskuuhun mennessä, jottei kuume valtaa niin pahasti että lähtisi hihattomalla heilumaan pakkaseen, kun aurinko näyttäytyy. Kyllä, tällainen kesämies tuli bongattu eräänä keväänä Lontoosta. Kaveri oli ilmeisesti päättänyt että kesä tuli nyt, kun aurinko paistoi vaikka mittari oli vain hivenen plussan puolella. Eli ei lainkaan liioteltua että joku lähtee hihattomassa ja sortseissa ulos hillumaan.

Reissukohteet tälle keväälle ja kesällä on jo lukittu, huh, muuten olisi nuppi varmasti haljennut. Kesäkuussa Unkariin ja Balaton-järvi kutsuu, lihapatoineen sekä edullisine ruokineen. Mums! Ehkä näkee silloin vähän turkoosia mertakin, sitä ennen kuitenkin Turun kautta Tukholmaan, heja heja!

Koleiden aamujen pelastaja

Kahvin suurkuluttajana aamujeni ilo sekä pelastus on tähän asti ollut kahvi.
Reilusti maitoa ja mieluiten latte muodossa, niin ja todella nopeasti heräämisen jälkeen, kiitos.

Viimeisen viikon aikana flunssan piinaamana kahvi ei ole kuitenkaan uponnut...
Edellinen kahviton aikakausi, todella pitkä sellainen, oli ollessani raskaana. Voin pahoin ja oksensin päivittäin viiden kuukauden ajan, pelkkä kahvin tuoksu sai vatsan kääntymään ylösalaisin.
Se oli aivan käsittämätöntä että kahvi missään muodossa ei maistunut ja kun se kahvi sitten maistui n. kuukausi synnytyksen jälkeen... Ah, upea makuelämys pitkästä aikaa ja siitä unettomien öiden riuduttaman äidin henkireikä.  

Toinen uudempi aamujen piristäjä on meidän ilmalämpöpumppu.
Muuttaessamme nykyiseen kotiimme, ihmettelin että onko tuo ruma valtava rötjäke pakko jättää näkyviin tai edes säilyttää. Muutaman kuuman kesäpäivän aikana osottautuikin tämä kyseinen laite ihan siedettäväksi kapistukseksi. Ulkona kun oli kosteaa ja trooppisen kuuma, tällöin me nautimme mukavasta vain 23 asteen lämpötilasta.

Talviaika on kuitenkin jälleen tuntunut loputtoman pitkältä ja kesään on vielä pitkä matka. Ne aamut kun mittari on ollut selkeästi miinuksen puolella ja paljon, mikä ollutkaan ihanampaa kun napsaista lämpöpumppu puhaltamaan lämmintä ilmaa. Juuri niinä kylmääkin kylmempinä pakkasaamuina lämmin hönkäys eteisen oven yläpuolelta tulevasta laitteesta, jota ei kauneudella ole pilattu, on enemmän kun tervetullut. Jos joskus ehtii sulkemaan silmät ja asettautumaan mukavasti seisomaan puhaltavan ilman alle, saattaa hetkeksi päästä ajatuksissaan pois pakkasesta sekä aamuisin niin kylmältä tuntuvasta kodista turkoosin meren rannalle ja kuvitella valkoisen hiekan varpaiden alla...

Key West, Florida

Tapettia, tapettia, tapettia...

Vajaa vuosi sitten päätimme avomieheni kanssa jättää Helsingin pölyt taaksemme ja muuttaa ryminällä Vantaalle.

Asunto löytyi rauhalliselta omakoti/rivitaloalueelta, mutta vaati järeämpää remonttia.
Monet läheisemme olivat sitä mieltä että koko ajatus täysremontista pienen lapsen kanssa on järjetöntä toteuttaa kerralla. No, jälkeenpäin voi sanoa että olihan se...

Tyttäremme oli asunnon hankinnan aikaan vain muutaman kuukauden ikäinen, mutta odotin innolla päästä suunnittelemaan pintoja ja valitsemaan materiaaleja. Suurempia värivirhevalintoja välttääksemme päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja maalata kaikki seinät valkoisiksi.

Muutama viikko sitten tämä valkoisuus alkoi ahdistaa ja todella paljon...
Olohuone, jonka pitkä seinä (n. 5m) oli valkoinen ja kliininen kuin sairaalassa.

 

Ennen

Kuvien alla oli tietty ruokapöytäkin, mutta sehän on nyt tuossa jo lentänyt pois tieltä... Haha.
Pölyjen pyyhkimistä vihaavina ihmisinä päätimme siirtyessämme suurempiin neliöihin asumaan että emme hanki turhia huonekaluja. Ihan mitään dowshiftaajia emme kuitenkaan ole ja väitä että pärjäisimme 100:lla tavaralla. Arvostan ihmisiä jotka pärjäävät niin vähällä.

Tapettivaihtoehdoista karsin nämä vaihtarit, jotka teipattiin seinään ja niitä tuijoteltiin illan kuluessa niin kauan, että isäntä sai juosta hakemaan tapetin vielä samana iltana.

Tuo risukuvio arvellutti, että tuleeko koko pitkä seinämä näyttämään masentuneelta ja muuttuuko tila pienemmän näköiseksi. Huoli oli kuitenkin turha ja seinästä tuli upea! Tapetti oli non-woven kuitutapettia, jota eräs enempi tapetointia harrastanut ystäväni suositteli lämpimästi vasta-alkajille. Hintakaan ei tuonut kovin suurta lovea lompakkoon, ollessaan n. 25€/rulla ja ostopaikkana toimi kätevästi Bauhaus. Tapetti saatiin asennutettua jo seuraavana päivänä seinään, ja mitä ihanuutta, kun apuun tuli vielä puoliskoni isä sekä äiti. Työnjako meillä kumppanini kanssa meni lähinnä leikatessa sekä asetellessa oksia kohdilleen, kun kumppanini isä huiski kätevänä huotia seinään.

Tässä loppuun muutama kuva valmiista seinästä.