Ensimmäiset harmaat hiukset nostivat hiusjuuriaan jo viime vuonna, asuntovelkainen olen ollut jo, hmmm, 6 vuotta. Kerrostalo vaihtui rivitaloasumiseen myöskin edellisenä vuonna. Näistähän sitä koulussa puhuttiin lukioikäisenä ellei nuorempanakin jo. Omakotitalo, farmari, kultainen noutaja ja kolme lasta, sitten tulee mökki ja vene, siinä se elämä sitten on. Nyt vaan naurattaa nuo puoliksi huurmorilla heitetyt haaveet.
Toiset stressaantuu kovasti siitä että täyttää kolmekymmentä, ai kamala, nyt pitää mennä naimisiin viimeistään ja saada ne lapset. Jotenkin tähän astisen elämän olen elänyt vähän nurin kurin, ja varmasti elän myös loppuelämänikin, mikä tekee jotenkin tulevan kohtaamisesta mielenkiintoisempaa. Pääsen varmasti opiskelemaan viisikymppisenä..hahah, jos jaksan silloin vielä yrittää.
Kosmetologi, jolla olen käynyt, jaksaa muistuttaa että kolmekymmentä lähestyy ja ei nämä juonteet vähenemään päin ole. Yhtenäkään kertana hänen luotaan lähtiessä en ole hamstrannut myymälän puolta tyhjäksi ja vetänyt yhtä parasta kaveriani, Visaa, tappiin asti. Mennyt kotiin kauhuissani, laukku täynnä silmä-, huuli-, kulmakarva- ja kynsinauhaseerumeita, puhumattakaan naamioista. Okei, olen tilannut nämä kaikki intterneetin ihmeellisestä maailmasta, eri valmistajilta tosin ja wc:n kaapista tippuu aina yksi pullo kun sen avaa. Haluan uskoa rasvoihin ja veden juontiin.. amen.
Ihanaa olla kohta kolmekymmentä, sitten neljäkymmentä ja kun viisikymmentä tulee täyteen niin sitten on isot bileet... Varatkaa vappu vuonna 2033, silloin biletetään ja huolella!
Hih, oot ihana. Parempi olla kokonaan menemättä sinne kosmetologille.. :D
VastaaPoistaPari kertaa vuodessa on hyvä määrä tukea sitä yritystä, mielensäpahoittajille en voisi suositella.. ;)
VastaaPoista