maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tapettia, tapettia, tapettia...

Vajaa vuosi sitten päätimme avomieheni kanssa jättää Helsingin pölyt taaksemme ja muuttaa ryminällä Vantaalle.

Asunto löytyi rauhalliselta omakoti/rivitaloalueelta, mutta vaati järeämpää remonttia.
Monet läheisemme olivat sitä mieltä että koko ajatus täysremontista pienen lapsen kanssa on järjetöntä toteuttaa kerralla. No, jälkeenpäin voi sanoa että olihan se...

Tyttäremme oli asunnon hankinnan aikaan vain muutaman kuukauden ikäinen, mutta odotin innolla päästä suunnittelemaan pintoja ja valitsemaan materiaaleja. Suurempia värivirhevalintoja välttääksemme päätimme aloittaa puhtaalta pöydältä ja maalata kaikki seinät valkoisiksi.

Muutama viikko sitten tämä valkoisuus alkoi ahdistaa ja todella paljon...
Olohuone, jonka pitkä seinä (n. 5m) oli valkoinen ja kliininen kuin sairaalassa.

 
Ennen


Kuvien alla oli tietty ruokapöytäkin, mutta sehän on nyt tuossa jo lentänyt pois tieltä... Haha.
Pölyjen pyyhkimistä vihaavina ihmisinä päätimme siirtyessämme suurempiin neliöihin asumaan että emme hanki turhia huonekaluja. Ihan mitään dowshiftaajia emme kuitenkaan ole ja väitä että pärjäisimme 100:lla tavaralla. Arvostan ihmisiä jotka pärjäävät niin vähällä.

Tapettivaihtoehdoista karsin nämä vaihtarit, jotka teipattiin seinään ja niitä tuijoteltiin illan kuluessa niin kauan, että isäntä sai juosta hakemaan tapetin vielä samana iltana.
Tuo risukuvio arvellutti, että tuleeko koko pitkä seinämä näyttämään masentuneelta ja muuttuuko tila pienemmän näköiseksi. Huoli oli kuitenkin turha ja seinästä tuli upea! Tapetti oli non-woven kuitutapettia, jota eräs enempi tapetointia harrastanut ystäväni suositteli lämpimästi vasta-alkajille. Hintakaan ei tuonut kovin suurta lovea lompakkoon, ollessaan n. 25€/rulla ja ostopaikkana toimi kätevästi Bauhaus. Tapetti saatiin asennutettua jo seuraavana päivänä seinään, ja mitä ihanuutta, kun apuun tuli vielä puoliskoni isä sekä äiti. Työnjako meillä kumppanini kanssa meni lähinnä leikatessa sekä asetellessa oksia kohdilleen, kun kumppanini isä huiski kätevänä huotia seinään.

Tässä loppuun muutama kuva valmiista seinästä.



1 kommentti:

  1. Ihana! Mekin katottiin meidän makkariin samantapaista risutapettia, mutta se oli tiheämpää risukkoa. Päädyttiin sitten siihen tiiliseinään :D

    Tervetuloa blogimaailmaan!

    VastaaPoista