Kukkaloistoa

Kevät on vihdoin saapunut ja kovaa vauhtia nousee omasta kukkapenkasta kaikenmoista kukkivaa.
Rikkaruohokasveja vai ihan säilytettäviä kukkia? Jännittää, ja fiilis on huikea sekä innostunut.

Koko ikäni kerrostalossa asuneena tänä vuonna kevät suorastaan räjähtää silmille. Aamukahvin olen muutamana aamuna nauttinut ulkona, kuunnellen lintujen sekä metsän ääniä. Tuulen huminaa puissa ja naapurin tuulikellon kilinää. Olo on kuin saaristossa tai meren äärellä, rauhallinen ja helppo hengittää.
Samanlaisia tuntemuksia pystyi kokemaan parvekkeelta/tuuletusparvekkeelta, kun Helsinki heräili ja aurinko oli nousemassa. Höyryävä kahvi seurana ja hiljaisuus.

Täpinöissäni olen avopuolisolleni hehkuttanut kuinka ruohikkoa näkyy mutavellin täyttämällä pihalla päivä päivältä enemmän. En olisi villeimmissäkään mielikuvissani kuvitellut sopeutuvani näinkin kauas keskustasta, saati kiinnostumasta kukkien istuttamiseen ja pihan suunnitteluun. Ainoat kodissani olevat kasvit ovat kuolleet tai vaihtuneet vähän muovisempiin, helppo hoitoisiin pese ja pidä kasveihin.

Hortonomiystäväni kerran tokaisi, että olet sitten hankkinut Bonsai -pensaan. Joo, oli todella mageen näköinen. Tähän ystäväni lisäsi, että tiedätkö kuinka vaikea huonekasvi se on saada säilymään hengissä. Enpä tiedä, hyvin tuo näytti voivan. Kunnes tökkäsin ruukkua, jolloin ne vihreältä ja ihan elinvoimaiselta näyttäneet lehdet varisivat kilvan pöydälleni. Tökkäsin uudestaan, kuin kituvaa kärpästä ja viimeinenkin lehti tippui pöydälle. Sen verran viherpeukalona olen elellyt nämä vuodet.

Piha on innostanut niinkin paljon, että olen tarkkaillut postia malttamattomana. Mitä yrttien lisäksi pihalle istuttamaan? Helppohoitoisuus on a ja o. Mitä vähemmän hoitoa vaativat sitä parempi. Muutamia silmää miellyttäviä kukkasia onkin näistä jo noussut näkyville.

Mustaa ja valkoista

Yhtä toimivaa väriyhdistelmää kuin musta ja valkoinen sisustuksessa on vaikea löytää.
Pitkään suosin mustia huonekaluja, tyynyissä ja verhoissa mustan sekä valkoisen yhdistelmää. Olisikohan ollut jopa kolme vuotta, kun hain mustia erilaisia huonekaluja, mutta päädyin aina itse maalaamaan ja työstämään mieleiset huonekalut mustiksi. Viimeiset mustaksi maalatut huonekalut, ruokailuryhmä, sai hyvän kodin goottikaverin nurkista.

Nyt tämä musta ja valkoisen yhdistämä liitto on saanut kotonamme kavereikseen harmaata ja beigeä. Uskaliasta vai mitä? "Kesälomalla" on toivottavasti aikaa tarttua spraymaaleihin ja sävyttää aiemmin hankkimia tavaroita sisustukseen sopivammiksi. Kehyksiä, kukkateline jne.

Mustavalkoiset kuvat ovat kiehtovia ja en voinut olla ottamatta Ipuhelimellani kuvaa kotikuntani kirjastolle kävellessäni. Sen ravan ja kuran keskellä, missä tällä hetkellä tuo suuri kirjasto sijaitsee, oli pakko pysähtyä. Tässä on suunnittelija onnistunut mielestäni älyttömän hyvin. Vai oliko se aurinko mikä sai taas kaiken näyttämään astetta hienommalta? Huomaa pinkki "sensuuriteippi", hauska yksityiskohta. Huvitti kovasti ja oli kuvaamisen arvoinen juttu matkan varrella.

Jos ei voi käyttää niitä, ne voi laittaa lasiin..

Energiapommi

Nyt se on koettu, nukkua voi varastoon. Viime viikonloppuna tuli vedyttä sikeetä ihan kohtuullisen urheilusuorituksen verran. Se energialatauksen määrä minkä nukutuista tunneista sain, nousee pintaan suunnittelupuuskana.
Paljastus, yksi puuskista liittyy asiaan häät. Meidän häät.

Alkuviikosta pitkästä aikaa tuli istuttua kumppanin kanssa iltaa tv:n ääressä. Viihde vaan on hyväksi, kiitos tästä kuuluu jollekin älyttömälle tv-kanavan sloganille. Tuo slogan elää tuolla jossakin aivokeskuksen syövereissä, omalla hermoradallaan. Viihdekeskuslokerossa, jota täytyy välillä ruokkia. Se on nälkäinen keskus aivoissani tällä hetkellä.

Hääohjelmat, ovat aika nerokasta realityä. Parhaita vinkkejä mitä kannattaa omiin häihinsä poimia ja mitä taas ei. En ryhdy enempää erittelemään ohjelmia, mutta on todella helppo katsoa, kun muut ovat tehneet järjettömän työn unelmiensa päivän eteen. Tuskailevat suvun kanssa ja tuhoavat ystävyyssuhteita, kiukuttelevat kampaajille kun kaikki ei mene oman pään mukaan. Niin, ne on niitä vähän herkästi kilahtavia morsioita, jotka kiljuvat silmät suurina kun yksi kihara menee 25 astetta vinoon tai on osoittaa millin kaakkoon.

Hääsuunnitelmani muuttuvat päivä päivältä pelkistetymmiksi, kiitos myös tämän realityn ansiosta. Joskus halusin mahdollisimman isot häät, kaikki kaverin siskon serkun kaimat kutsuttaisiin ja juomaa sekä ruokaa pilvin pimein. Monta bändiä, vähän kuin isot festarit. Rokkia, teknoa ja poppia, melkoset sekametelifestarit. Ihan vähän pimeitä kuvitelmia, tai ei , jos on miljoonia takataskussa.

Tärkeintä onkin, että tulevaisuuden häämme ovat kiva muisto läsnäoleville, mahdollisimman rennot ja musiikin täytteiset. Laidasta laitaan biisejä, jokaiselle jotakin, mutta pääasiassa avomieheäni ja itseäni koskettavia jytkeitä. Vapaamuotoisia puheita, maljan kohotuksia ja mukavaa yhdessä oloa. Tärkein on tunnelma ja että paikalla on lähimmät sukulaiset sekä ystävät. Ajankohtana, kuin olemme uteliaille kertoneet, lähivuosien kevät, kesä tai syksy. Kutsut tulevat kyllä ajoissa.

Saisikohan tapetinjämistä tehtyä mahdollisia kutsukortteja..?

Vaatteet

Periaatepäätös ennen blogin aloittamista oli, etten vaatteista nyt ainakaan tule kirjoittamaan. Jos sille tielle lähden, voisin yhtä hyvin kirjoittaa meikeistä ja hiuksista, siirtyen näin kauneus- tai trendiblogien maailman syövereihin. Luen niitä kyllä suurella intohimolla, joten en pääse tippumaan kokonaan oravanpyörästä. Pidetään kuitenkin työ ja vapaa-aika vielä vähän aikaa erossa toisistaan. Näin tämänkertainen kirjoitettu syrjähyppy, muuhun blogin sisältöön nähden, ei kirpaise niin pahasti.

Vaatteet sattuu olemaan osa ulkokuorta ja henkilökohtaisesti tunnen oloni ainakin vähän pirteämmäksi, jos päälläni on värikästä ja omasta mielestäni siistinpää vaatetta. Jos olen jaksanut laittaa vähän meikkiä ja puunata parilla pinnillä hiuksia, olo ei kyllä välttämättä tunnukaan niin väsyneeltä kuin muuten olisi saattanut. Hyvä olo lähtee sisältäpäin. Ei muuten aina pidä paikkaansa, sen olen työni kautta huomannut monesti. Se hyvä olo voi tulla toisinkin päin.

Rönsyilenkin nyt tattadatattada-daa, periaatteisiini lastenvaatteissa. Ehdoton periaate oli ennen lapsen syntymää tietenkin, että ei tytölle kaiken tarvitse olla pinkkiä. Trendikästä kun on olla sukupuolineutraali. Pyörrän tämän periaatteen heti, tässä ja nyt, ennen kuin ehdit lukea enempää. Kun sain tietää vatsassa kasvavan ihmisen alun sukupuolen, pinkki harso laskeutui silmilleni. Paljon pinkkiä vaatetta, Duploja ja Hello Kitty-roinaakin, on tullut hankittua.

Hello, baby, hello!

Odotusaikana näin erään äidin taaperon kanssa, joka oli puettu kokomustiin vaatteisiin. Törkeän makeet vaatteet, oli eka ajatus kun näin heidät Citykäytävässä. Musta pitkähihainen t-paita, mustat pillifarkut ja mustat skeittikengät. Myös äiti oli tyylikkään mustissa. Mustat vaatteethan ovat aina in. Toivon todella ettei kaksikko ollut menossa hautajaisiin. Siinä tapauksessa hehkutukseni olisi kaikkea muuta kuin sen arvoista. En tarkkaan muista olisiko kaksikolla ollut vielä päässä aurinkolasit, mutta taisin pysähtyä ja kääntyä katsomaan uudemman kerran tyylikästä parivaljakkoa. Ihanan yksinkertaista pukeutumista ja tästä innostuneena lähdin hankkimaan meidän pienelle ekat tennarit.

Ihailen eteläeurooppalaista tapaa korostaa pienten lasten sukupuolta pukeutumisessa. Samantien kun lapsoseni oli käsivarsillani ensimmäistä kertaa, päässäni alkoi pyöriä pakkasinko jotain pinkkiä mukaan sairaalalaukkuun. Entäs mekkoa? En, mutta tuli pakattua söpö punainen hattu valkoisine pilkkuineen ja korvineen, jes! Voidaan viestittää koko maailmalle, ylpeinä vanhempina tietenkin, että tyttö tuli.

Lapsen ehdittyä jo yli vuoden ikään, vaatteiden pyörityksestä on tullut kausittaista puuhaa.
Jälleen pieneksi jääneitä vaatteita pakatessa kierrätykseen, kaverille, kirpparille ja kellariin tajusin, miten paljon pinkkiä vaatetta olikaan kertynyt. Hitsi, kuva olis ollut kiva siitä pinkistä merestä sohvalla tähän väliin.

Yksi periaate lapseni vaatettamisessa oli myös, ettei häntä pueta koskaan seilorivaatteisiin. Saimme veljeni kohdalla olla kaikenmaailman seilorikuteissa pienenä ihan kiitettävästi. Kuvat ovat hyviä todisteita siitä ja muistikuvia ei valitettavasti enää ole, että oltaisiin niitä jotenkin veljen kanssa vastustettu. Lapsuuden kesätkin tuli vietettyä veneillen saaristossa niin täytyihän sitä olla asianmukaiset pelit ja vermeet.

Periaatteeni vesittyivät sen verran nopeasti, että joudun kaiken rehellisyyden nimissä tunnustamaan tykästyneeni alla olevan kuvan paitaan H&M:llä. Oikeastaan raidatkin on tosi jees.  Päikkäreiltään nousikin tämän näköinen tuttisuinen tyttö tanssahdellen, seilorivaatteissaan.

Kerran seilori, aina seilori..

Flunssan lyhyt oppimäärä

Kuluneen vuoden aikana on kodissa, jossa asustan sairastettu flunssaa flunssan perään. Maaliskuussa oli jopa yksi kokonainen viikko ilman flunssia.

Äidiksi tulon myötä koko käsite sairastamisesta on mennyt uusiksi. Aiemmin valui peittoineen sohvalle ja toivoi, että kaapit tarjoaisi erilaista comfort foodia. Edellistä käsitettä on turha suomentaa, kuulostaa vain karmealta suomeksi eikä toimi. Sohvalle valuin flunssaisena, peiton kera ja viihteestä huolehti kaikenmaailman netti-tv:t ja pölyyntyneet DVD-boksit.

Rasvaa ja sokeria on tullut flunssan kourissa puputettua. Taaperon kanssa tässä on oltava kekseliäämpi, ellei halua katsoa kirkuvaa ja kerjäävää lasta. Tiukka linja on pitänyt toistaiseksi. Tytön käännyttyä katsomaan muualle, käsi hamuileekin kaapista mitä tahansa makeaa.
C-vitamiini ja terveellinen ruoka ei vain mene alas kipeänä. Hmmm, kuumetta 39 astetta, teenpä salaatin.. Ei!
Vihreää teetä join pari kuppia, yleensä se maistuu hyvältä, mutta flunssaisena jälkimaku on kuin heinää olisi syönyt.

Lähes paniikin omaisessa tilassa vuosi sitten suojasin lastani metrossa diipadaapainfluenssojen jyllätessä. Yskivä mummo oli käytöstavaton lapsen vihaaja ja köhivä pultsari kohtalokas sikalintukoirahiiri-influenssan tartuttaja. Jos joku oli vähänkään flunssaisena tulossa katsomaan pienokaista, olisin varmasti käännyttänyt ovelta ja ojentanut käsidesiä. Ihan vain varmuudeksi, kun ovella kävi mahdollinen pöpöpesäke. Okei, okei , vähän innostuin värittämään koko pöpöpelkoa.

Kolmatta päivää keuhkoja ulos yskiessä, olen kuitenkin helpottunut. Tyttöä yskitti vain vähän ja muutaman päivän ajan, nenu vuotaa ja meno jatkuu. Flunssapöpö päästi tytön helpolla.

Tytön nukahdettua päiväunille, saatoin hieman tuulettaa itsekseni. Pannu kuumaksi ja seuraavan teelajikkeen kimppuun. On tullut tyhjennettyä kiitettävästi teevarastoa, oli päässyt näet joulun jäljiltä hieman rönsyilemään kaapit teestä. Monta herkkukoria ja monta teepakettia sisältänyttä koria.

Istuin koneen ääreen, realityä pyörimään. Valikoin ruokarealityä katseltavaksi ja lähes tunnin rötvännyt teekupposine ja nessuineni sohvalla, kun makuuhuoneesta kuuluu ärhh . Hiljaisuus. Ok, nukahti uudestaan . Sitten kuuluu kovaääninen ÄITÄÄHR! Hymyssä suin nousen sohvan pohjalta ja päästessäni makuuhuoneen ovelle, sängyllä istuu hymyilevä tyttö. Hiukset jokaiseen ilmansuuntaan osoittaen ja näpelöiden varpaitaan tuo pieni, muutamia hampaita omaava tyllerö on virkeänä kuin peipponen.

Kurikset ja kamat kasaan, lääkettä naamariin ja ulos. Se siitä meikäläisen flunssasta, toisen on hyvä päästä tonkimaan vesilätäköitä ja keinumaan. Komentava, äitäähr -huudahdus, on paras tapa unohtaa lenssut. Viikonloppuna on aikaa levätä ja tervehtyä.

Taskulampun valossa

Mikä siinä onkaan, että parhaat ideat tulevat yleensä ilta/yöaikaan? Tai, että jokin asia on vain saatava tehdyksi myöhään illalla?

Onneksi tässä olemme kumppanin kanssa samassa veneessä. Inspiraation iskiessä toteutus on hyvä aloittaa tai ainakin kirjata ylös, mikäli olosuhteiden pakosta suunniteltavaa asiaa ei voi toteuttaa välittömästi. No olisihan se nyt sairasta, jos joku alkaisi kaivaa johtoja kassajonossa laukustaan aikeissaan rakentaa valaisin.

Eteisemme ollessa vielä eniten vaiheessa, on nyt valaisin vihdoin saatu valmiiksi. Vaiheessa eli elintärkeät kiinteät kenkähyllyt sekä pipohylly puuttuvat. Tietysti sitä ruvettiin säätää kattoon kun kello lähenee yhtätoista, enkä puhu nyt puolesta päivästä. Olisi liian helppoa koota palasista valaisin valoisan aikaan, eikö?

Naapurit saivat taas syyn ihmetellä, että nytkö niille on sitten murtauduttu?
Valaisimen sulake kytkettiin tietty pois päältä, säästyttiin näin niiltä sähköiskuilta. Taskulampun valossa heiluttiin ja kumppani yritti ujuttaa johtoja muoviseen putkeen, johon liitettiin mötikkä ja siihen sitten se hehkulamppu. Tällainen valaisin bongattu useastakin paikasta, mutta avokki piti päänsä ja sanoi, että kyllä, me nyt tollanen ite tehdään . Hyvä niin, ainakin on sellanen lamppu mikä kerrankin on molempien mieleen.

Pidellessäni fikkaria huomasin, että samalla tästä hommasta voisi ottaa pari kuvaakin ja tehdä tikusta asiaa tähän blogiin. Kuvissa toimii muuten tosi hyvin tämä pelkkä taskulampun valo. Saattaa olla, että innostun kuvaamaan jostakin sarjan kehyksiin seinälle vastaavaa valaistusta käyttäen.

Bataattikeitto

Lomat lusittu ja paluu arkeen on koittanut. Läjäpäin pyykkiä pesty eilen, fiilistelty kotona juoksukenkiä, heiluteltu kahvakuulia, suunniteltu olkkarin huonekalujen paikkojen vaihtelua toimivammaksi, laitettu hieman ruokaakin. Hetkonen oliko viime vuorokaudessa vain 24h?

Jääkaappi tarjosi jälleen kovin kasvispainotteista ravintoa ruoaksi. Soppaa, samettisen kermaista soppaa sekä meksikolaisia makuja kaipasi suu sekä mieli. Chiliä ja juustokuminaa oli siis pakko ympätä mukaan keittoon. Kaverin kanssa taannoin tuli todettua että meksikolaista ruokaa voisi nauttia vaikka joka päivä. Nam, nam ja nam, siihen ei vaan kyllästy.

Tämä keitto maistui pikkuisellekin, kun laittoi basilikaa keitolle kaveriksi. Meidän muksulla on aika erikoinen maku niinkin pieneksi tytöksi, raaka sipuli, tsatziki ja tuoreet yrtit ovat herkkuja. Helpottaa meikäläistä kovasti, kun esim. sipulia ei tarvitse repiä kaikesta pois.

Bataattikeitto

1 iso bataatti
3 pienikokoista porkkanaa
1 sipuli
1/2 punainen suippopaprika
1/2 dl punaisia linssejä
1 Reformi luomu kanaliemivalmiste
1 mozzarella juustopallero
1 valkosipulin kynsi
1/2 prk kermaa soseutus vaiheessa

Mausta;
Juustokuminalla, valkopippurilla ja chilillä maun mukaan.

Enjoy!

Parasta liemikuutioita mitä voi vaan olla nämä Reformikuutiot, niitä en vaihda ja niistä en hevillä luovu.

Ps. "Keittolautanen" toimii yleensä sushin kaverina, soijakippona. Tällä kertaa pikku neidin annoksena.

Pururatojen sulamista odotellessa

Lenkille mars!

Juoksemista olen aina pitänyt kamalana. Koulun liikuntatunnit eivät mitenkään lisänneet tätä liikkumisen halua, päinvastoin lisäsivät vettä myllyyn. Olin se joka sai juoksukisoissa lohdutuspalkinnot ja valittiin viimeisenä pesäpallo- sekä koripallojoukkueisiin. Varmasti osa syynä oli lohduttoman huono pallosilmäni ja se juokseminen pallon perässä ei motivoinut mitenkään.  

Lukiossa osallistuin hyvän porukan inspiroimana koulun jääpallojoukkueeseen, haaveissa nykästä sillä tavalla kerrankin kiitettävä liikasta torkkariin. Osallistumisesta napsahtikin ysi ja seuraavana vuonna piti koittaa pärjätä tanssillisessa esityksessä. Tuotti tulosta sekin sätkimiseni lavalla, kiitos koreografin sekä jälleen porukan tsempin ansiosta. Siihen loppui onnekseni  koululiikunta. 

Kuntosalilla olen viihtynyt aina. Siellä hengailtiin jo isän mukana pienenä, kun ei vielä ymmärretty  raudan kolistelusta tuon taivaallista. Elettiin vielä 80-lukua, jolloin lapset saivat olla vanhempien mukana saleilla. Ihan hyvä, että nykyään se kielletään ja on niitä lapsiparkkeja. Voi muksut viedä niihin että pääsee äidit ja iskät pumppaamaan rautaa. Vanhempani, siirtykää suoraan seuraavaan kappaleeseen. Montakohan kertaa pelkällä tuurilla selvinnyt siitä lapsena ettei painovakka tullut näpeille. Puhumattakaan ettei saanut jotakin vammaa, kun kaverin kanssa yllytettiin kokeilemaan toisiamme jaksatko vielä työntää reisiprässissä jos lisään vielä täppää vähän alemmas. 

Raudan nostelussa on jotakin todella kiehtovaa, ehkä ne on olivat ne salihousut / luonnottomat ihmisvartalot mitkä koukuttivat minut siihen touhuun alitajuisesti jo pienenä. Miten itsensä voi edes saada niin luonnottoman näköiseksi? Se vaatiikin ihan erilaista treenaamista, paneutumista, omistautumista sekä ruokavaliota kuin pelkkä tavallinen kuntosalilla käynti. Lisäravinteet ovat osana sitä elämää sekä ne ravinteet mistä ei paljon päivän valossa puhuta.. Proteiinijuomat ovat riittäneet onneksi minulle ja vähän kevyempikin treeni. 

Kahvakuulailuun hurahdinkin heti, kun sellainen hienous rantautui Suomeen. Alun perin venäläinen keksintö on varmasti valloittanut monen kuntosalitouhuun hieman jo kyllästyneenkin sydämen. Itse olin myyty välittömästi, kun lajia esiteltiin Sport Expossa muutamia vuosia takaperin. Selvitin kaikki mahdolliset tiedot ja videot tekniikkaan liittyen, sitten lähdin ostamaan kuulia. En suosittele tämäntyylistä lajin aloitusta muille lajista kiinnostuneille. Kannattaa mennä maksulliselle tunnille alkuun ja sitten päättää vasta, kannattaako hankkia kuulia kotiin. Näin välttyy myös vakavilta vammoilta, mitä kuulien kanssa väärin heiluttava treenaaja voi itselleen pahimmillaan aiheuttaa. Kahvakuulakoulu on hyvä tapa aloittaa kahvakuulailu ja siirtyä sitten turvallisin mielin kotiin harjoittelemaan.

Pölyt kuulien päältä pitkän tauon jäljiltä on pyyhitty ja tänä keväänä aion satsata ainakin sen puolituntisen vähintään pari kertaa viikossa kahvakuulilleni. Alkulämmittely on tärkeää, itse treenaaminen on todella tehokasta ja reipastempoista. Kiireisen ihmisen paras kuntoiluväline, kahvakuula. Kaapissa odottaa myös upouudet 30-vuotislahjaksi saadut Niken juoksukengät koeajuoksua.  Liikkumaan on päästävä siis tänä keväänä myös juosten. Haastan itseni tykkäämään myös juoksemisesta, kahvakuulailun rinnalla.

Nämä kengät on muuten Niken pronatoivan juoksuaskeleen omaaville aikas mukavat, veljeni sanoin on pakko juosta kun nämä on jalassa. Tuo pronatoiva askel selvisi vasta juoksuamatöörille Stadiumin kuvastosta. Välineet ennen kaikkea tekniikan lisäksi pitää olla kunnossa, että kiinteytymään pääsee. Hyvänä motivaattorina toimivat nämä Lunarglidet ainakin.

Aika kun kivat, pois laatikosta ja heti.