Flunssan lyhyt oppimäärä

Kuluneen vuoden aikana on kodissa, jossa asustan sairastettu flunssaa flunssan perään. Maaliskuussa oli jopa yksi kokonainen viikko ilman flunssia.

Äidiksi tulon myötä koko käsite sairastamisesta on mennyt uusiksi. Aiemmin valui peittoineen sohvalle ja toivoi, että kaapit tarjoaisi erilaista comfort foodia. Edellistä käsitettä on turha suomentaa, kuulostaa vain karmealta suomeksi eikä toimi. Sohvalle valuin flunssaisena, peiton kera ja viihteestä huolehti kaikenmaailman netti-tv:t ja pölyyntyneet DVD-boksit.

Rasvaa ja sokeria on tullut flunssan kourissa puputettua. Taaperon kanssa tässä on oltava kekseliäämpi, ellei halua katsoa kirkuvaa ja kerjäävää lasta. Tiukka linja on pitänyt toistaiseksi. Tytön käännyttyä katsomaan muualle, käsi hamuileekin kaapista mitä tahansa makeaa.
C-vitamiini ja terveellinen ruoka ei vain mene alas kipeänä. Hmmm, kuumetta 39 astetta, teenpä salaatin.. Ei!
Vihreää teetä join pari kuppia, yleensä se maistuu hyvältä, mutta flunssaisena jälkimaku on kuin heinää olisi syönyt.

Lähes paniikin omaisessa tilassa vuosi sitten suojasin lastani metrossa diipadaapainfluenssojen jyllätessä. Yskivä mummo oli käytöstavaton lapsen vihaaja ja köhivä pultsari kohtalokas sikalintukoirahiiri-influenssan tartuttaja. Jos joku oli vähänkään flunssaisena tulossa katsomaan pienokaista, olisin varmasti käännyttänyt ovelta ja ojentanut käsidesiä. Ihan vain varmuudeksi, kun ovella kävi mahdollinen pöpöpesäke. Okei, okei , vähän innostuin värittämään koko pöpöpelkoa.

Kolmatta päivää keuhkoja ulos yskiessä, olen kuitenkin helpottunut. Tyttöä yskitti vain vähän ja muutaman päivän ajan, nenu vuotaa ja meno jatkuu. Flunssapöpö päästi tytön helpolla.

Tytön nukahdettua päiväunille, saatoin hieman tuulettaa itsekseni. Pannu kuumaksi ja seuraavan teelajikkeen kimppuun. On tullut tyhjennettyä kiitettävästi teevarastoa, oli päässyt näet joulun jäljiltä hieman rönsyilemään kaapit teestä. Monta herkkukoria ja monta teepakettia sisältänyttä koria.

Istuin koneen ääreen, realityä pyörimään. Valikoin ruokarealityä katseltavaksi ja lähes tunnin rötvännyt teekupposine ja nessuineni sohvalla, kun makuuhuoneesta kuuluu ärhh . Hiljaisuus. Ok, nukahti uudestaan . Sitten kuuluu kovaääninen ÄITÄÄHR! Hymyssä suin nousen sohvan pohjalta ja päästessäni makuuhuoneen ovelle, sängyllä istuu hymyilevä tyttö. Hiukset jokaiseen ilmansuuntaan osoittaen ja näpelöiden varpaitaan tuo pieni, muutamia hampaita omaava tyllerö on virkeänä kuin peipponen.

Kurikset ja kamat kasaan, lääkettä naamariin ja ulos. Se siitä meikäläisen flunssasta, toisen on hyvä päästä tonkimaan vesilätäköitä ja keinumaan. Komentava, äitäähr -huudahdus, on paras tapa unohtaa lenssut. Viikonloppuna on aikaa levätä ja tervehtyä.