Vaatteet

Periaatepäätös ennen blogin aloittamista oli, etten vaatteista nyt ainakaan tule kirjoittamaan. Jos sille tielle lähden, voisin yhtä hyvin kirjoittaa meikeistä ja hiuksista, siirtyen näin kauneus- tai trendiblogien maailman syövereihin. Luen niitä kyllä suurella intohimolla, joten en pääse tippumaan kokonaan oravanpyörästä. Pidetään kuitenkin työ ja vapaa-aika vielä vähän aikaa erossa toisistaan. Näin tämänkertainen kirjoitettu syrjähyppy, muuhun blogin sisältöön nähden, ei kirpaise niin pahasti.

Vaatteet sattuu olemaan osa ulkokuorta ja henkilökohtaisesti tunnen oloni ainakin vähän pirteämmäksi, jos päälläni on värikästä ja omasta mielestäni siistinpää vaatetta. Jos olen jaksanut laittaa vähän meikkiä ja puunata parilla pinnillä hiuksia, olo ei kyllä välttämättä tunnukaan niin väsyneeltä kuin muuten olisi saattanut. Hyvä olo lähtee sisältäpäin. Ei muuten aina pidä paikkaansa, sen olen työni kautta huomannut monesti. Se hyvä olo voi tulla toisinkin päin.

Rönsyilenkin nyt tattadatattada-daa, periaatteisiini lastenvaatteissa. Ehdoton periaate oli ennen lapsen syntymää tietenkin, että ei tytölle kaiken tarvitse olla pinkkiä. Trendikästä kun on olla sukupuolineutraali. Pyörrän tämän periaatteen heti, tässä ja nyt, ennen kuin ehdit lukea enempää. Kun sain tietää vatsassa kasvavan ihmisen alun sukupuolen, pinkki harso laskeutui silmilleni. Paljon pinkkiä vaatetta, Duploja ja Hello Kitty-roinaakin, on tullut hankittua.

Hello, baby, hello!

Odotusaikana näin erään äidin taaperon kanssa, joka oli puettu kokomustiin vaatteisiin. Törkeän makeet vaatteet, oli eka ajatus kun näin heidät Citykäytävässä. Musta pitkähihainen t-paita, mustat pillifarkut ja mustat skeittikengät. Myös äiti oli tyylikkään mustissa. Mustat vaatteethan ovat aina in. Toivon todella ettei kaksikko ollut menossa hautajaisiin. Siinä tapauksessa hehkutukseni olisi kaikkea muuta kuin sen arvoista. En tarkkaan muista olisiko kaksikolla ollut vielä päässä aurinkolasit, mutta taisin pysähtyä ja kääntyä katsomaan uudemman kerran tyylikästä parivaljakkoa. Ihanan yksinkertaista pukeutumista ja tästä innostuneena lähdin hankkimaan meidän pienelle ekat tennarit.

Ihailen eteläeurooppalaista tapaa korostaa pienten lasten sukupuolta pukeutumisessa. Samantien kun lapsoseni oli käsivarsillani ensimmäistä kertaa, päässäni alkoi pyöriä pakkasinko jotain pinkkiä mukaan sairaalalaukkuun. Entäs mekkoa? En, mutta tuli pakattua söpö punainen hattu valkoisine pilkkuineen ja korvineen, jes! Voidaan viestittää koko maailmalle, ylpeinä vanhempina tietenkin, että tyttö tuli.

Lapsen ehdittyä jo yli vuoden ikään, vaatteiden pyörityksestä on tullut kausittaista puuhaa.
Jälleen pieneksi jääneitä vaatteita pakatessa kierrätykseen, kaverille, kirpparille ja kellariin tajusin, miten paljon pinkkiä vaatetta olikaan kertynyt. Hitsi, kuva olis ollut kiva siitä pinkistä merestä sohvalla tähän väliin.

Yksi periaate lapseni vaatettamisessa oli myös, ettei häntä pueta koskaan seilorivaatteisiin. Saimme veljeni kohdalla olla kaikenmaailman seilorikuteissa pienenä ihan kiitettävästi. Kuvat ovat hyviä todisteita siitä ja muistikuvia ei valitettavasti enää ole, että oltaisiin niitä jotenkin veljen kanssa vastustettu. Lapsuuden kesätkin tuli vietettyä veneillen saaristossa niin täytyihän sitä olla asianmukaiset pelit ja vermeet.

Periaatteeni vesittyivät sen verran nopeasti, että joudun kaiken rehellisyyden nimissä tunnustamaan tykästyneeni alla olevan kuvan paitaan H&M:llä. Oikeastaan raidatkin on tosi jees.  Päikkäreiltään nousikin tämän näköinen tuttisuinen tyttö tanssahdellen, seilorivaatteissaan.

Kerran seilori, aina seilori..