Keittiön nurkista

Palaset ovat loksahdelleet paikalleen ja on löytynyt hyvä balanssi keittiöön. Etukäteen pahoittelut että kuvaajalla, eli allekirjoittaneella, meni hieman pasmat sekaisin kun luottokuvausväline (kännykkä) sanoi sopimuksensa täysin irti. Kaapin perukoilta kaivoin pokkarin käsiini ja räpsin sillä siis kuvia. Kuvanlaatu on aika priimaa verratuna tuohon kännykkääni.. hehheh.

Talomme rakennusvuosi osuu 60-luvulle, joten meistä avomieheni kanssa ajatus modernista keittiöstä tuntui vieraalta. Päätös eri vuosikymmenten kombinaatiosta oli lounteva ja kodikkaampi vaihtoehto meille. Eräs kymmenvuotias sukulaispoika totesikin sisään tullessaan, että tää teidän koti on sisältä ihan kuin kerrostalosta.. Otan tämän kommentin täysin kohteliaisuutena. Rivitaloasumiseen oli miekkosellani melkoinen taivuttelu, kerrostaloasumisessa on mielestäni hyvä meininki ja koko ikäni sellaisessa asuneena en ole osannut kaivata erilaista asumismuotoa. 

Suunnitteluvaiheessa oli selvää että korkeakiilto valkoiset kaapinovet tulevat meidän keittiöstä löytymään. Fiiliskuvana toimi keittiö, jonka kuvan löysin internetin mielenkiintoisesta maailmasta etsiessäni keittiöratkaisuja meidän kotiimme. Kuva on CountryLiving -lehden sivuilta lainattu ja jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Rannalla sijaitseva koti ja kesä tulevat ensimmäisenä mieleen kyseisestä kuvasta, samaa teemaa halusin käyttää suunnittelussa. Paljon valkoista ja vedenvihreää väriä sekä ripaus vintage-meininkiä. Bambukaihtimiin tykästyimme perinteisten sälekaihtimien sijaan edellisessä vuokra-asunnossa, joka toimi eräänlaisena väliaikaiskotina meille.

Seinät saivat kermanvaalean sävyn, panelointi valmistui äskettäin ja on muutamaa akryylimassalla vetoa vaille valmis. Hauskinta tässä on se, että naapurin kertoman mukaan taloyhtiössä on alunperin ollut paneloidut keittiöt. Eli tässä myös vähän entisöitiin vahingossa samalla. Suurin osa kalusteista löytyi jälleen kerran ruotsalaisjätiltä, jonka nimeä tuskin tarvitsee edelleenkään mainita. Lastentuolin hionta odottaa loppusilausta ja maalipintaa, mutta eikös se niin ole että lapsiperheessä nämä asiat tuppaavat hieman aina lykkääntyä syystä tai toisesta.. 
Kiirehän tässä nyt ei enää ole, kun asuttu jo mukavasti vuosi tässä kodissa.

Keitiön ehdoton parivaljakko, espressolaite sekä leivänpaahdin.

Liitutaulumaalilla maalattiin keittön päätyseinään alue, johon on mukava kirjoitella reseptejä. Taulu on kehystetty lattialistoista ylijääneillä paloilla ja maalattu lopuksi kalustemaalilla. Eräs ystävä varoittelikin, että pinnan pitäminen mustana on haastavaa, ja tämä kovasta käytöstä johtuen on tullut useampaan kertaan todettua. Meillä vierailleet ovat varmasti pistäneet merkille värikarttojen kurkkivan nurkista ja keittiö ei poikkea siitä. Kuvassa pilkottava Tikkurilan sävylipare on muistutuksena lastentuolin lopullisesta sävystä, odottaen maalarin inspiraatiota.

Pizzapohjan loistava resepti löytyi Kotikokista.

Rustiikkinen naulakko ja amerikan meiningillä höystetyt uunikintaat.

Fiftari -meiningistä olen tykännyt pitkään ja mikäs hienonpaa kuin, että tätä tyyliä henkivät tavarat löytävät tiensä eteeni. Viimeisimpinä hankintoina keittiöön tanskalaisen valmistajan termoskannu, piti muuten glögit hyvin lämpimänä joulunaikaan, sekä peltinen Ice Cold -säilytyslaatikko.

Joulukoriste

Jouluhan jo meni, mutta vielä voi kirjoittaa yhdestä joulukoristeesta.. Joulukoristeet voivat olla sinne loppiaiseen esillä ihan hyvin, vaikka ylensyömisestä onkin selvitty voittajina jälleen kerran. Jes!

Ihana avomieheni kiikutti jokin aika sitten kotiimme kaksi Iittalan lasista joulupalloa. Tuolloin mietin hiljaa itsekseni, että jaaha, nämä laitetaan kuuseen vasta kun tyttö on kouluikäinen. Siinä sitten lasta kylvettäessä eräänä iltana päähäni juolahti etteihän niiden pallojen tarvitse missään kuusessa roikkua..! Kylpyhuoneessa oli aivan loistava paikka parille joulupallolle. 

Naapurin kanssa käytiin Varistossa, vai Petikkoako se nyt tarkemmin on, isossa askarteluliikkeessä taannoin. Sieltä tarttui mukaan suloisia vähän vintage-henkisiä nauhoja, joista oli osa raidallisia ja osa pilkullisia. Raidallinen sopi kuin nenä päähän lasipallojen kaveriksi. Punatulkku tullut jossakin jouluaiheisessa kukka-asetelmassa mukana ja olen odottanut päivää jolloin pääsen hyödyntämään sitä. Paikka löytyi pallon päältä.

Havut koristeisiin ovat jäännöksiä ajalta, jolloin ystäväni kanssa päätimme tehdä Kallion pieniin koteihimme Jaska Jokusen joulukuuset. Eli sellaiset kuuset joissa muutama onneton havu ja yksi punainen joulupallo, tämä osoittautui astetta haastavammaksi toteuttaa ja oma "Jokusen" kuuseni päätyi askarteluboksin pohjalle. Insinöörimäisiä laskelmia oltaisiin ehkä kaivattu luovuuden vimmassa.

Tämä joulukoriste tulee säilymään varmasti vuodesta toiseen, eikä joudu purku-uhan alle. Läheltä katsottuna tuo punatulkku on jokseenkin häiriintyneen näköinen, joten sopii meidän kotiin. 

Kuusipuu, oi kuusipuu...

Joulunajan ehdottomasti parhaisiin asioihin kuuluu jouluherkut, läheisten muistaminen, aineettomien sekä pienten aineellisten lahjojen antaminen ja tottakai joulukoristeet. Tänä vuonna erityisen parasta joulusta tekee vielä se, että saa seurata pienen ihmisen riemua vierestä. Ja pakettiriemua onkin tiedossa yllin kyllin.

Joulukoristeita tänä vuonna tullut hipelöityä kaupoilla muutamaan otteeseen ja olenkin kieltänyt lähes kaiken koristuksiin päinkään katsomisen, joulupukin apurina toimiessani. Helposti saisin uppoamaan varmasti satasia pelkkiin koristeisiin. Erityisesti valoja olisi tehnyt mieli hamstrata kassi kaupalla pihalle ja sisälle. Suunnittelin mielessäni jenkkityylisen valomeren pihalle. Tosin jätin tämän toteuttamisen vain ajatuksen tasolle. Veikkaan että tämmöinen överi-ilottelu olisin aiheuttanut naapurin koirilla vähintään epileptisiä kohtauksia. Tyydyin siis ripustelemaan valoja vain sisälle.

Muutaman koristeen tein jopa kuustakin koristamaan. Lapsen syntymisen myötä mielenkiinto taikataikinaa kohtaan on herännyt uudelleen. Ajattelin sen tekemisen olevan mukavaa puuhaa myös perheen pikkuiselle. Hän tosin innostui maistelemaan taikinaa, jonka yhtenä pääruoka-aineenahan toimii suola. Seurauksena maistamisesta oli yökkiminen. Joten päädyin askartelemaan illan pikkutunneilla ja ihan keskenäni. 

Jostakin blogista ja lehdestä bongasin kivan idean painaa taikinan pintaan erilaisia kuvioita mm. pitsillä. Toteuttaminen olikin ihan asia erikseen.. Sorminäppäryys katosi ja toiveet itsetehdyistä koristeista hävisivät kuin tuhka tuuleen. Sen verran rumia klenkkuja niistä painatuksista tuli, että vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Enkä todellakaan ottanut mitään kuvia niistä, todistusaineistoksi kädettömyydestäni.

Pakkaustarpeiden joukosta löysin aiemmin syksyllä säästämäni kukkapaperin, jolla olen päällystänyt muutamia pikkujuttuja kotona. Sain muuten niin erinomaista palvelua kyseisessä kukkakaupassa, että aion tukea heidän toimintaa jatkossakin. Hakunilan ostarilla sijaitsee tämä sympaattinen kukkakauppa. Niin päätyipä sitten tämä kukkapaperi taikataikinakoristeiden päällysteeksi ja ihan käypiä koristeita kuuseen niistä tuli.

Tein yhden paperipäällysteisen joulupallon, johon idea löytyi naamakirjan jostakin tee-se-itse-ryhmästä. Koska tykkään haukata vähän isomman palan aina kakkua kerralla, tarkoitus oli askarrella paskarrella kuusi joulupalloa. Vaikea varmaan arvata miksi niitä on vain yksi.. Hahahahha.

Mukavaa, nautinnollista ja Rentouttavaa Joulua!

Puinen ihanuus

Muutama vuosi sitten törmäsin eräässä itä-helsinkiläisessä sisustusputiikissa kauniiseen puiseen tuoliin. Useamman kerran kävin tuolia ihastelemassa ja koeistumassa, mutta muutaman satasen hinta puisesta tuolista mietitytti, joten jätin kansituolin paikan hautumaan. Toki kotimme oli tuolloin myös puolet pienempi ja isompaa asuntoa etsittiin, joten tuskin olisin voinut tuota komistusta raahata kynnyksen sisäpuolelle asti silloiseen kotiimme.

Sisustusputiikki sulki ovensa reilu vuosi sitten, joten ajatus puisesta nojatuolista häipyi aivonystyröiden perukuille. Kunnes satuin selaamaan satunnaisesti postilaatikkoon rakentamiseen liittyvää lehtistä ja mikäs kumma se siellä loisti tarjouksessa. Ei kun äkkiä tilaamaan nettikaupasta tuoli, paniikissa ehdin jo pelätä että nää viedään käsistä ja heti.

Mitään hälytyskelloja ei päässä soinut, kun hain tuolin ja odotin saavani painavan sekä hankalasti kuljetettavan paketin matkaani. Eikä mitään, paketti meni helposti kainaloon ja sujahti sutjakkaasti auton takakonttiin. Olin varautunut raivaamaan "pakustamme" takaosastoa otsa hiessä tilaa.

Kotona se kauneus sitten paljastui.. Avattuani pakkauksen tuoli levisi puisina palasina ja pieninä pätkinä naruja keskellä olohuoneen lattiaa.

Juuri kun ajattelin olevani voiton puolella kokoamisessa, niin nostin tuolin pystyyn. Hatutuskäyrä oli kieltämättä erittäin korkealla, kun näky oli tällainen.

Muutama kirosana pääsi ilmoille ja taas alusta. Hieman oli Ikean huonekalujen kasauksia ikävä ja sitä avainta. Kolmen tunnin taiston jälkeen, otin aikalisän taistelussa saada tuoli istuttavaan kuntoon.

Tauko teki terää ja aivot olivat sen verran auenneet solmusta, että kokoaminen onnistui vain enää kahden purkaamisen jälkeen. Uskaltauduin istumaan ja tuoli kesti istumisen, yes!

Olohuoneen kaipaama piriste

Sisustusvimmoissani olen pyörittänyt viimeisen vuoden aikana useita kertoja verhoja eri huoneiden välillä, löytämättä hyvää comboa. Tuhlannut kiitettävästi euroja myös kankaisiin, jotka kerta toisensa jälkeen ovat osoittautuneet omaa värisilmää järkyttäviksi yhdistelmiksi. Tietäen, että kangaskauppojen loisteputkivalot ovat hyvin kaukana todellisuudesta, miltä kangas näyttää esim. päivänvalossa, puhumattakaan iltahämärässä. Täydellistä valoa tai kangasta tuskin on olemassakaan, mutta yritystä ainakin on saavuttaakseni harmonia ettei tarvitsisi jatkuvasti vaihdella. 

Löytyi mielettömät verhot, vihdoinkin, jotka väriltään olivat tietty valkoisista valkoisimmat. Netissä selailtuani H&M Homen sivuilta muutamia ihania verhoja, päädyin raahaamaan itseni ja rattaissa riehaantuvan tyttäreni Helsingin keskustaan hankkimaan nämä kyseiset verhot. Pettymys oli käsin kosketeltavaa, kun luonnonvalkeaksi läppärin näytöltä kuviteltu verhokangas oli paperin valkoinen. Siitä sitten metsästämään värijauhetta ja värjäämään  verhot. Nitorilta löytyi myyrän harmaa sävy, aika hirvittävä nimi värillä sinänsä, josta kuvittelin saavani utuisen harmaat verhot. Lopputuloksena oli aavistuksen lilaan siftaava harmaa, myyriä kun juurikaan ole nähnyt niin vaikea sanoa onko ne verhot nyt myyrän harmaat vai ei. 

Siinä sitä sitten ihmettelin mielessäni, että kuinka en ole aiemmin tajunnut yhdistää harmaata ja beigeä violetin eri sävyjen kanssa. Alan ymmärtää ystäväni mieltymystä kyseiseen väriin ja onhan se hiipinyt tyttären huoneeseenkin. Kyllä toimii pienen prinsessan huoneessa hempeän vaaleanpunaisen sekä tietty pinkin kanssa.

Ollessani ystäväni tyttären syntymäpäivillä, eräs kaveri mainitsi jostakin servettitekniikasta, millä voi päällystää vaikka kukkaruukkuja. Decoupage -tekniikan olin unohtanut täysin sitten ala-asteen kuvataidekerhojen. Tarkoitan tällä tekniikalla paperin liimaamista sekä silppuamista, jonka jälkeen niistä palasista liimataan tietyllä massalla esim. kuvioita halutuille pinnoille.

Liloja servettejä oli kerääntynyt melkoinen pino laatikkoon ja sopivan sateisena päivänä päätin johdattaa pikku apulaiseni askartelun pariin. Uuden pinnan sai mm. pienet kukkaruukut, jotka olivat aiemmin väritykseltään oranssit, lampun varjostin ja myös tyttäreni hiukset sekä vaatteet. Erikeeperin ja veden sekoitusta piti pienen tietty jossain vaiheessa myös maistaa. Alkuun veteli tyttönen niin reippaasti liimamassaa ruukuille, että ehdin jo sekunnin sadasosan luulla etten itse pääse sotkemaan lainkaan.

Makuuhuoneen uusi ilme

Remonttikärpänen ei ota laantuakseen ja tällä kertaa kohteena oli makuuhuone. Viime vuotisen remontin aikana kaikki seinät saivat joko maalarin valkoista tai kerman valkoista sävyä pinnoilleen. Nämä maalin sävyt olivat turvallisia valintoja, kun ei ollut vielä suurempaa näkemystä siitä mihin sävymaailmaan makuuhuoneen sisustusta lähtee viemään. Tarvittaessa vaalea pohja on helppo sävyttää maalilla tai tapetoida. Kun pää alkoi unettomien öiden jälkeen selvitä, aloin haalia erilaisia harmaan sekä hiekansävyjä jäljitteleviä tekstiilejä sekä kalusteita.

Verhot, jotka ikkunoita nyt koristavat, eivät vielä istu päänsisäiseen visiooni.

Muutamalla tuttavalla olen törmännyt todella ilmaviin pellavaisiin verhoihin ja jostain lukaisin jopa pellavaisista lakanoista. 

Yhdet hienot verhot bongasin H&M Homesta, jossa oli muistaakseni Manhattanin kartta. Päädyin kuitenkin hankkimaan vain tyynynpäällisen vielä toistaiseksi tällä kyseisellä kuosilla. 

Valkoiset tyynynpäälliset kudoin Novitan Hanko-langasta, kun odotin tytärtäni ja sairalassa sain aikaa kulumaan synnytyksen jälkeen mukavasti kutoen. Tyttö oli niin väsynyt ettei juurikaan hereillä ollut kuin ruokailun ajan. Loistavaa ajanvietettä, kun viikon verran Kätilöopistolla tuli vietettyä tytön kanssa liki kaksi vuotta sitten.

Vielä hetken valkoinen seinä..

Tapetoin ensimmäistä kertaa itsekseni ja alkuun jo pelkkä tapetin sijoittaminen suoraan seinälle tuntui haasteelta jo itsessään. Nurkka, joka on kitattu ja tursotettu täyteen akryylimassaa on kaikkea muuta kuin viivasuora. Tapetti on Non-Woven kuitutapettia, jollaista käytimme myös olohuoneessa ja sitä on helppo käsitellä myös tapettiliiman ansiosta. Liima kun antaa hetken armon aikaa sotkuisimmallekin tapetoijalle sekä ilokseni lähti pois myös tekstiileistä. 

Ensimmäiset kaksi huotaa olivat työn ja tuskan takana, liimaa oli liian vähän seinässä ja sain irrotella huotia pariin ootteeseen. Kahden huotan jälkeen homma meni niin jouhevasti, että melkein harmistuin kun seinä alkoi olla valmis. Mitä joko se on siinä? Vastahan pääsin vauhtiin.

Onneksi jäi pari huotaa yli ja niillä sain tapetoitua yhden kapeammankin seinän.

Piipahdus Artipelagissa

Kesä näyttää vaihtuvan kovaa vauhtia syksyksi, mikäli sateita ja ilman viilenemistä on uskomista säätiedotteista. Tästä saan hyvän syyn palata kesän lämpöiseen tunnelmaan hetkeksi ja kertoa yhdestä parhaimmasta ravintolaelämyksestä aikoihin.

Vietimme muutaman päivän lomasta kumppanini kanssa Tukholmassa sukuloiden ja suureksi yllätyksekseni siellä oli päätetty juhlistaa uudemman kerran kolmekymppisiäni. Olin todella pöllämystynyt asiasta ja en muutenkaan pidä kovin yllätyksistä... Mielelläni järjestän muille ja olen suunnitteluapuna, paljon hauskempaahan se on. Onneksi minua rauhoiteltiin asian tiimoilta tarpeeksi ja sain yöni nukuttua, krooninen jännittäjä kun olen. 

Juhlimme herkullisen ruoan ja shamppanjan merkeissä, uskomattoman kauniissa ympäristössä ravintola Artipelagissa. Ilma suosi ja paikka oli järjettömän upea. Artipelag on paikkana jo niin hieno ja eristyksissä meren rannalla, upean metsän ympäröimänä että se itsessään olisi riittänyt muistikortin täyttymiseen hyvin nopeasti. 

Artipelag toimii taidehallina Gustafssbergin läheisyydessä ja Baby Björnin luojan perustama valtava kompleksi, josta löytyy myös Ala Carte ravintola Artipelag sekä kahvila että myymälä. Josta voi ostaa mm. erinäisiä Baby Björn - sekä design -tuotteita. Kirjojakin oli mukavasti tarjolla.

Siihen ravintolaan palatakseni.. Hipsimme portaat ylös Ala Carteen ruokailemaan, jossa päädyimme nauttimaan ruoan ulkona terassilla, josta oli hienot näköalat merelle. Yllä oleva kuva on kyseiseltä terassilta, jonka pituutta en vaivautunut laskemaan. Tämä kuvan tila oli mahdollista varata erikseen käyttöön. Jälleen harmaan ja beigen sävyt hurmasivat kaivamaan puhelimen taskusta sekä räpsimään muutamia kuvia.

   Tuo tyyppi havitteli selvästi salaattiani...

Pääsimme pöytään istumaan hetken ihasteltuamme maisemia ja nauttimaan kuohuvasta ennen ruoan saapumista. Shamppanjaa en ehtinyt pitkään nautiskella, kunnes sain eteeni salaatin, joka vei minut totaaliseen nirvanaan. Kylmäsavustettua vasikkaa ja kauden vihanneksia, viinietikkaa ja huoooh. Kaikki ylistävät sanat mitä maa päällään kantaa, ei ole liioteltuja tämän salaatin kohdalla. Seurueessa ruokailleet naureskelivat jo tälle ruokatripille. Paras salaatti mitä olen eläissäni syönyt! Kaprismajoneesi kruunasi koko elämyksen, nams! Koko salaatin kattavasta makuelämyksestä yritin painaa mieleen kaikki maut, jotta voin kokea salaattieuforian uudelleen. Turhaan, tänne Artipelagiin on päästävä uudestaan, syömään.

WC:n säilytysratkaisu

Remontin myötä erotettiin WC kylpyhuoneesta erilliseksi tilaksi. Pikkuruisen WC:n ongelmana oli kuitenkin säilytystilan puute. Mallailin mielessäni yhdelle seinustalle teakhyllyä, mutta luovuin ajatuksesta pian mittanauhan kanssa heiluttuani. Massiivinen hylly toimisi vähän isommassa WC:ssä paremmin, vaikka seinälaatoiksi valikoituivat suuret ja valkoiset laatat. Jotka tuovat jonkin verran valoa ja avaruutta pieneen tilaan.

Säilytysratkaisuuni halusin tuoda jotain valoa heijastavaa materiaalia ja loistavasti tähän tarkoitukseen toimii myös terassilla hyödynnetty sinkkiruukku. Siihen yhdistin juuttinarua ja sain ujutettua taas hieman saaristolaistunnelmaa kotiin. 

Reikien poraamista varten tietysti pyysin rakkaalta avomieheltäni hieman apua, jotta sain narun pujotettua ruukkuihin. Vielä en ole opetellut porakoneen käyttöä, voisi näet lähteä asennushommelit muuten hieman lapasesta.. Seinien paikkaus onnistuu kyllä todella hyvin jo, että ehkä kodistamme ei tulisi sittenkään reikäjuustoa, jos allekirjoittanut poraisi parit reiät seiniin.

Juuttinarua meni silmämääräisesti arvioituna noin metrin verran koko säilytysratkaisuun.

Ruukkuja päätin tuunata juuttinarua kieputtamalla ruukkujen ympäri kevyesti, jottei liikuteltaessa saaristolaisamppeli jätä ikäviä rantuja mattavalkoisiin kaakeleihin. Liimapyssy toimi kuin nakutettu juuttinarun kiinnittämiseen ruukkujen reunoille.

Ps. Pilkullinen kerni löytyi etolasta.

Keskiyön auringon juhlaa

Juhannus jolloin aiemmin valvottu porukalla lähes läpi yön, on vaihtunut siihen näemmä että minä valvon ja muut nukkuu. Tai valvon muiden unta, miten vaan.. Pienet sokeriöverit ennen nukkumaan menoa saattanee vaikuttaa tuohon uneen ihan pikkuriikkisen.

Herättämättä muita nukkujia hipsin terassille ja kuuntelin kolmen aikaan yöllä lähes sademetsänomaista linnunlaulua. Melkoinen sirkutus yllätti, aiemmin tähän aikaan juhannuksena on tainnut olla vielä meteli päällä tai ei ole tällaisia luontoääniä muuten vain pysähtynyt kuuntelemaan. Tallilyhtyjen valaistessa terassia ja amppeleita, oli ihana nauttia vailla kiirettä tai hälinää yöstä ihan itsekseen.

Aiemmin juhannusviikolla terassi tosiaan taisi valmistua ja pakko oli päästä kukkakaupoille hamuamaan jotakin terassikukkasia. Amppelit oli tietty hankittava ensin. Mieleisiä amppeleita ei kaupoilla kiertämisen sekä tutkailun tuloksena löytynyt, joten oli tehtävä ne itse. Juuttinarua oli saatava niihin ja kuinkas ollakkaan ihana ruotsalaisjätti Ikeahan tarjosi edullisia sinkkiruukkuja valikoimistaan ostettavaksi. Sellainen ruukku löytyi yksi jo ihan omasta takaa ja mikäs mukavampaa, kun kotona asustaa avulias miekkonen, joka mielellään auttaa päähänpistojen toteuttamisessa. 

Amppelit oli suunniteltu ja kuin tilauksesta löytyi värisilmää miellyttäviä kukkasia niiden täytteeksi. Hain hailakan liiloja, sinertäviä tai voimakkaan purppuran sävyisiä kukkia. Puhun kukista, koska viherpeukaloinen minusta on vastikään kasvamassa. Kaikki lähtee värimaailmasta ja visiosta, sitten etsitään oikeat lajikkeet kukoistamaan ruukkuihin. Värisilmää miellytti kovasti sääkukka, joka istui värikuvioon todella hyvin. Laventeli oli myös yksi varteenotettava vaihtoehto.

Kun nämä terassin täydennykset olivat saatu valmiiksi, oli aika käydä pihan kimppuun. Juhannuspäivänä energiat oli kohillaan ja aloitin pihakivien siirtelyllä. Terassin vierustalta kannoin yksi ämpäri kerrallaan kiviä pensaiden läheisyyteen. Isäntä totesi touhua katsellessa, että hakisit nyt kottikärryt tohon hommaan, mutta ei. Älyttömän hyvä kuntopiiri pihalle muodostui kuin itsestään ja en halunnut haaskata mahdollisuutta mihinkään arjen helpotuksiin. Tästä kuntoilusta innostuneena kantelin haketta myös pensaiden juurille. 

Juhannuspäivän iltaa vietettiin myös kavereiden kesken grillaillessa sekä aliasta pelatan. Jotain traditioita täytyy olla ja alias taitaa melko pitkälti kuulua meilläpäin niihin traditioihin. Rakas tyttäreni viihtyi seurassamme yhdeksään asti ja nauttien huomion keskipisteenä olemisesta pyörien välillä vauhdikkaasti ympyrää vieraiden nauraessa ympärillä. 

Touhukkaat päivät on hyvä kuitata pienen tauon jälkeen kirjoittamalla ja sulkemalla ikkunat sekä visiot hetkeksi, käyden aamuyöstä unten maille.

Kangaskorit sunnuntaibrunssille

Sunnuntait haluaisin aina pitää kiireettöminä, ainakin ne aamut.. Aamiasta perheen kesken ja nauttien. Herkkuja pekonista pannareihin. Tällaisia sunnuntaibrunsseja tulee kyllä harrastettua aika vähän nykyään, mutta kerran kuussakin on parempi kuin ei ollenkaan.

Aiheesta innostuin kirjottamaan erään henkireikäni innostamana. Tulipa ostettua viimeisin Me Muijat -lehti ja aaah, sisustusosiossa pastellisävyjä. Noniin, on ne nyt trendikkäitäkin, mutta tuo mintunvihreä on kutkuttanut sisustussilmää pitkään. Puhumattakaan siitä täydellisestä turkoosin sävystä, jota edusti ihastuttavan yli-ihana hyllykkö Primaveralta. Ehdoton must-have meidän kotiin!!

Sitten kaikkien kuppien ja purnukoiden muoto, tällä ihastuttavalla aukeamalla. Sulan tähän paikkaan. Ihan kuin kaikki tavarat huutaisivat, että mene etsimään meidät kauppojen hyllyiltä kotiisi. Hus,hus, mene jo ja jätä se lehti siihen. Raivaa tilaa NYT jo kaappiin, ennen kuin kiljuen innosta olet hamuamassa kaappeihin lisää kipposia ja kupposia.

Läppäri lennähti auki ja marssin virtuaalisesti H&M HOME -nettikaupan maailmaan. Lainaan hieman tekstiä kyseessä olevasta lehdestä, joka sai minut avaamaan koneen kärppänä. "Croissantit asetaan tarjolle puuvillakoreihin." Tottakai, mihin muuallekaan. Näitä kyseisiä koreja pyörittelin viimeksi räntäsateelta pakoon H&M Home -myymälään rynnänneenä tammikuussa. Jätin ne kuitenkin rauhaan hyllyyn, koska ajattelin niiden vievän turhaa tilaa. Miten tekstiilikori voi muka viedä liikaa tilaa..?

Tilauksessa ovat nämä ihanaiset asiat ja samalla innostuin uusimaan keittiön pöytään uuden kernin. Ihan huippu juttu tuo vähän kasarilta vaikuttava kerniasia, jos perheessä sattuu olemaan itsenäisesti syömistä harjoitteleva taapero. Jossakin näin mustan kernin, jossa oli valkoisia pilkkuja ja kappas mieleen juolahti kattausidea sunnuntaibrunssille. Vielä huomiseksi tämä mielessä oleva kattaus ei ehdi, sillä puuvillakoreja joudun odottelemaan vielä ensi viikon. Niin, ja täytyyhän se uusi kerni käydä ostamassa, toivon vain ettei sitä kerniä joudu Kärkkäisiltä asti hakemaan.. Etolaan käy tie ensi viikolla, peukut pystyyn että pilkullista kerniä löytyy pk-alueelta.

Kuvat lainattu täältä

Ruletti lähti rullaamaan..

Kaikilla on niitä päiviä, kun asiat vain yksinkertaisesti menee vähän päin honkia. Viittaan nyt siihen yhteen tiettyyn ohjelmaan, jossa talo rakentuu päivässä ja sattumoisin piharakennuksesta löytyy kaikki tarpeet vaikka Hummerin tekemiseen. Tämä päivä ei ole ihan mennyt niinkuin siinä ohjelmassa... Kaikki tietää varmasti sanomattakin mikä se ohjelma on ja sen rasittavan hokeman.

Lähetäänpä liikkeelle siitä, aamu oli todella bueno. Kunnes sitten lähti ratas pyörimään ja kovaa. Erään puhelinkeskustelun päätteeksi, huomaan istuvani sohvalla ja kiroamassa mielessäni bussilakkoa. Ääneen ei viitsi enää kirota, pieni papukaija ottaa herkästi omakseen uusia sanoja.. Tätä päivää olin odottanut ja järjestänyt asioita, päästäkseni euforiaan hierojan käsittelyssä.

Auto on isännällä töissä ja laina-autoa ei ole tiedossa. B-kortti ollut hallussa vasta n. puolisen vuotta ja olen koen olevani riippuvainen tuosta nelipyöräisestä bensasyöpöstä. Kaunis kesäinen päivä antoi kuitenkin toivoa. Pääsen hierojalle, pääsen, pääsen.. Periks en anna! Tilkka pohjalaisuutta päätynyt varmaan äidinmaidon kautta sitten minuunkin, notta perkele..

Lähdin kaivamaan pyörää varastosta. Tähän väliin tiedoksi, en ole lähes pariin vuoteen ajanut pyörällä. Tämänpäiväisissä pyörätalkoissa tietty oli rakas tyttäreni kovasti läsnä. Tuoden mukanaan hieman extremeä pyörän varastosta ulosottamiseen. Pyörä piti näet saada pois varastosta ja tietty pinnat kiinnostivat pientä kiipelyhullua lasta erittäin paljon. Sain raahattua pyörän, lapsi kainalossa, ulos ja pyörittelin päätäni. Periksiantamattomuudella ei näy rajoja. Edessä on portaat. Siihen jäi pyörä.

Eikun soittamaan naapurin ovikelloa. Huomenta, tarvitsisin paria kättä avuksi. Vielä en ole pystynyt muuntautumaan barbababaksi, kuinka hienoa se olisi? Naapuri toki tuli auttamaan, miespuolisena luuli että tarvitsin apua renkaiden täytössä. Taas yksi asia, mikä ei käynyt pienessä mielessäkään. Kumit on tyhjät..

Naapurin setä siinä sitten hakemaan pumppua. Aijai, tässä on nämä autonventtiilikumit.. Kuulosti ihan siansaksalta korviini. Eli ilmaa ei mene kuin oikeanlaisella pumpulla.

Sitten sisään etsimään pumppua. Kun yhden vuoden sisällä muuttaa useamman kerran, ei pysty kovin selkeästi muistamaan missä se pumppu on. Menen ulos, jälleen tyttö kainalossa, ja joudun kertomaan naapurin sedälle ettei se sopiva pumppu löydy. Setä toteaakin että tiedätkö, tässä on sisäkumit rikki. Tässä vaiheessa teki mieli kirota ja kovaa. Ilmoille pääsikin hiljainen voi perse.
Naapurin setää naurattaa, naama on kummassa virneessä ja silmät nauraa. Repesin toki itsekin, pienellä viiveellä.

Noh, milläkö sitten pääsin hierojalle..? Naapurin tädin pyörällä! Vanha Nopsa, jolla pääsi todella lujaa ajoissa perille. Naapurin täti totesi lähtiessäni, että etuvanne pitää kummaa ääntä. Kauhiskenaariot lävähtivät kasvoille, tottakai, alamäessä etupyörä lähtee omille teilleen.. Mutta ei lähteny, natisi ja nitisi, kiinni pysyi.

Nauru repesi hierojalla sitten niin, että hyvä kun hieroa naikkonen pystyi. Vedet silmissä hekotettiin ja miten hyvältä tuntuu nauraa, kun päivä ei ole ihan mennyt niinkuin... siellä.

Äitienpäivä

Toinen äitienpäivä ja edelleen onnesta sekaisin. Keväiset päivät ovat kuluneet hiekkalaatikon reunalla nautiskellen auringosta ja tytön hiekkaleikkejä seuraillen. Pieni ihminen, joka niin onnesta soikeana valuttaa hiekkaa sormiensa väleistä, maistelee ja kaataa päällensä hiekkaa on suloinen näky. Liki puolitoista vuotias hiekkasuihkuja ottava iloinen tyttö, joka muistuttaa olemuksellaan päivittäin, miten tärkeää on pysähtyä nauttimaan pienistä onnen ja ilon hetkistä.

Rakkautta omaan lapseen ei voi mitata tai pukea sanoiksi. Se tunne, kun katsoo pientä ihmettä ensimmäisen kerran sylissään tuntuu taianomaiselta. On vaikea uskoa, että on kantanut sisällään uutta elämää ja miltä tuo pieni nyytti näyttääkään. Täydelliseltä tietysti vanhemmilleen, kaikkine sormineen, pienine varpaineen ja ilmeineen.

Ihanaa äitienpäivää kaikille lastaan rakastaville äideille, olette tärkeitä pienille ja vähän isommillekin ihmisille.

Ps. Näillä eväillä saa vähän boostia äitienpäivään, kylmää kahvia kermavaahdolla sekä herkullista cookieta.

Kukkaloistoa

Kevät on vihdoin saapunut ja kovaa vauhtia nousee omasta kukkapenkasta kaikenmoista kukkivaa.
Rikkaruohokasveja vai ihan säilytettäviä kukkia? Jännittää, ja fiilis on huikea sekä innostunut.

Koko ikäni kerrostalossa asuneena tänä vuonna kevät suorastaan räjähtää silmille. Aamukahvin olen muutamana aamuna nauttinut ulkona, kuunnellen lintujen sekä metsän ääniä. Tuulen huminaa puissa ja naapurin tuulikellon kilinää. Olo on kuin saaristossa tai meren äärellä, rauhallinen ja helppo hengittää.
Samanlaisia tuntemuksia pystyi kokemaan parvekkeelta/tuuletusparvekkeelta, kun Helsinki heräili ja aurinko oli nousemassa. Höyryävä kahvi seurana ja hiljaisuus.

Täpinöissäni olen avopuolisolleni hehkuttanut kuinka ruohikkoa näkyy mutavellin täyttämällä pihalla päivä päivältä enemmän. En olisi villeimmissäkään mielikuvissani kuvitellut sopeutuvani näinkin kauas keskustasta, saati kiinnostumasta kukkien istuttamiseen ja pihan suunnitteluun. Ainoat kodissani olevat kasvit ovat kuolleet tai vaihtuneet vähän muovisempiin, helppo hoitoisiin pese ja pidä kasveihin.

Hortonomiystäväni kerran tokaisi, että olet sitten hankkinut Bonsai -pensaan. Joo, oli todella mageen näköinen. Tähän ystäväni lisäsi, että tiedätkö kuinka vaikea huonekasvi se on saada säilymään hengissä. Enpä tiedä, hyvin tuo näytti voivan. Kunnes tökkäsin ruukkua, jolloin ne vihreältä ja ihan elinvoimaiselta näyttäneet lehdet varisivat kilvan pöydälleni. Tökkäsin uudestaan, kuin kituvaa kärpästä ja viimeinenkin lehti tippui pöydälle. Sen verran viherpeukalona olen elellyt nämä vuodet.

Piha on innostanut niinkin paljon, että olen tarkkaillut postia malttamattomana. Mitä yrttien lisäksi pihalle istuttamaan? Helppohoitoisuus on a ja o. Mitä vähemmän hoitoa vaativat sitä parempi. Muutamia silmää miellyttäviä kukkasia onkin näistä jo noussut näkyville.